Kun meidän äiti hiljeni

Kerta kaikkiaan nyt minulla ei ole mitään sanottavaa. Sanat on jaettu, totuudet toitotettu, muistutettu luottamuksesta, jankutettu kotitehtävistä, selvitetty riita. Olen halinut heipat, toivottanut nuoret tervetulleiksi, lohduttanut lasta, jota ei kutsuttu syntymäpäiville ja rohkaissut toista, jota jännitti lähteä.

Mitä ihmettä - äiti on sanaton!


Olen tiskannut kattiloita, kaapinut jämät koiralle, tyhjentänyt tiskikoneen ja täyttänyt ja tyhjentänyt ja lajitellut vaatteita, tunkenut pesukoneeseen ja ripustanut kuivumaan ja käynnistänyt uudestaan ja imuroinut, askarrellut Angry Birds aiheisen kortin, jännittänyt pikkuautojen kilpa-ajon tuloksia, vaihtanut kuulumisia lukiolaisen kanssa, odottanut vessan takana kutsua pyyhkimään, seisonut pimeällä pihalla roskapussi kädessä nauttien ”omasta hetkestä”.

Kiiruhtanut kuuntelemaan alasängyssä murehtivaa, miettinyt dinosaurusten elinkaarta yläsängyn kaverin kanssa, kommentoinut esikoiseni hilpeää esitystä, tekstannut kaupungilla seikkailevalle lapselle, kysynyt kuulumisia ystävättäreltäni ja nyt kellon käydessä pian keskiyötä istun keittiön lattialla uunin edessä odottamassa, että suklaakakku kypsyisi.

Nolo hetki radion live-lähetyksessä


Äitiyden ahdistavimpia asioita on mielestäni ollut muiden äitien kanssa äitiydestä ja lapsista ja kasvatuksesta keskustelu. Olen kartellut hiekkalaatikoita, äitipiirejä, kääntänyt katseeni Kaksplussan kohdalla. Mutta maanantaina 9. Joulukuuta olin lupautunut suoraan lähetykseen keskustelemaan uus- ja suurperheen äitiydestä Satu Panulan kanssa. Face bookin seinällä jännitin: -Pitäkää peukkuja, mua närästää.

- Hei, kerro ihan aluksi, keitä teidän perheeseen kuuluu?
Toimittaja nyökäytti rohkaisevasti. Kuulokkeet hiostivat ja pieni mikrofoni odotti vastausta. Minulle ei tullut mitään mieleen. Rouva Jokinen ei hätäpäissään edes muistanut, kenen kanssa oli sillä hetkellä naimisissa.

Nokkelasti ratkaisin tilanteen ja aloitin siitä, mistä olin satavarma:
- Niin, minä olen siis Tiipi Jokinen, perheen äiti, takeltelin ja sitten tuli pitkä hiljaisuus.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Unien tulkinta

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?