Translate

perjantai 31. tammikuuta 2014

Ennätysmäärä kävijöitä tässä kuussa

Rouva Jokinen on tyrmistynyt. Kotiasia-blogiin tykästyneitä löytyy ympäri maailmaa. Sellaisistakin paikoista, joissa hänellä ei ole tuttuja, ei kaukaisia sukulaisia, eikä edes rikasta omaista, jonka ainoana elossa olevana jälkeläisenä häntä jäljittäisi sujuvasanainen huijari.

On aika kiittää lukijoita


Aloittaessani tammikuun ensimmäisenä päivänä laihduttamisen ja julkaistessani samana päivänä Kotiasia-blogini, toivoin saavani muutaman kaverin, joiden kanssa jakaisin sokeritonta elämää, imeskelisin kananluita, narskuttelisin omenankuorista flavonoideja, herkuttelisin rusinoilla, elämän pähkinöitä samalla pyöritellen.
  
Lähetän suukkoja lukijoilleni Jenkkeihin, Kanadaan, Saksaan, Kroatiaan, Bulgariaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Itävaltaan, Etelä-Koreaan, Keniaan, Norjaan, Ruotsiin, Ranskaan, Tanskaan, Italiaan, Australiaan, Alankomaihin, Araabiemirikuntaan, Ukrainaan, Puolaan, Thaimaahan, Laosiin, Israeliin, Jordaniaan, Etelä-Afrikkaan, Espanjaan, Irlantiin, Portugaliin, Japaniin, Hong Kongin hulinaan ja rakkaaseen kotimaahani Suomeen.

Ootte ihan parhaat lukijat ikinä!


On ollut päiviä, että ilman facebook-ystävien välitöntä kannustusta, tekstiä ei olisi syntynyt. He ovat myös napanneet minut ekasta pompusta syliinsä ja kietoneet epävarman aloittelijan ihanaan lämpöönsä.

Yritin kerätä jokaisen nimen listaan, pahoittelen jos et löydä omaasi. Rouva Jokinen on toivoton arkistoinnissa. Pahoittelen.

Kiitän nöyrästi tykkäyksistä


Kiitos, Asser, Annemari, Anne, Anna, Anneli, Annemari, Anna-elina, Charlotte, Daisy, Eeva, Elise, Eve, Elina, Elin, Essi, Eva, Fanny, Hanne, Heini, Hannamari, Heikki, Heidi, Hanna, Jessica, Juha, Joonas, Jenny, Jutta, Kristiina, Kati, Kimmo, Kaisa, Katja, Katja, Kriske, Katarina, Kirsi, Kipa, Lena, Marja-Leena, Marika, Maria, Markku, Maria, Mika, Minna, Marjukka, Mia, Merja, Martti, Maria, Mary, Minna, Miriam, Mirja,Nina, Orvokki, Oona, Piia, Päivi, Pamela, Satu, Sirkka, Säde, Seija, Sakari, Susanna, Seija, Sari, Sani, Sanna, Siiri, Tarja, Tuula, Tea, Tanja, Teresa, Tiina, Tapio, Terhi, Ulla, Raija, Risto, Rebecca, Rommy ja Rosa.

Wau, kuinka moni rohkaisi sanoillaan!


Kiitos sanoista, jotka antoivat rohkeutta kirjoittaa, juosta räntäsateessa, kieltäytyä suklaapatukasta, pyyhkäistä silmäkulmaa ja kertoa siitä. Kiitos kymmenistä fb-kommenteista seinälläni. 

Kiitos Anneli, Anne, Elina, Eve, Eva, Elise, Heikki, Henna, Heini, Heidi, Hannamari, Hanna, Jukka, Kati, Kaisa, Kristiina, Kirsi, Kimmo, Kipa, Kriske, Lena, Marika, Maria, Minna, Mika, Mia, Mika, Miriam, Merja, Olli, Piritta, Pamela, Raija, Reija, Susanna, Satu, Säde, Satu, Sari, Tuula, Teresa, Terhi, Tiina, Ulla ja Ulriika.


Epätodellisen onnellisena virtuaalimaailmassa


Olen otettu viesteistä blogissani. Erityiskiitos niistä! Katsellessani Katin, anonyymin, Krisuliinin ja kyynelposken sanoja, olo on niin todellinen kuin kotisohvalla tekstejään naputtelevan bloggarin todellisuus vain olla voi. Ootte ihan parhaita!


Kiitokset kotiväelle


Äidilleni sekä Elämäni Miehelle halit ja nöyrät kiitokset. Olette upeita tyyppejä sietäessänne kaltaistani kirjoittajaa, joka päivänä minä tahansa saattaa raapustaa omaksi ilokseen jotain, josta tahtomattaan aiheuttaa teille harmaita hiuksia. Kiitos rakkaudesta ja kannustuksesta!

Kullanmurut, sorry. T. äiti


Jatketaan yhteydenpitoa!


Ps. Kiitos privaattina tulleista sähköposteista, puhelinkeskusteluista, tekstiviesteistä ja kahvipöytäkohtaamisista. Olen kirjoittanut talteen aihevinkkinne, juttutoiveenne ja otan jatkossakin mielelläni vastaan uusia ideoita ja palautetta.

Sulkeudun suosioonne


tiistai 28. tammikuuta 2014

Dramaattinen käänne parisuhteessa

Mitä on tapahtunut, kun parhaat kaverit unohtavat, miksi he aamuisin istuvat saman pöydän ääressä, asettuvat illalla peittojensa alle käpertyen kauaksi puoliskonsa lämmöstä? Kun he kotiin töistä palatessaan vakavoituvat, tervehtivät ja kuittaavat päivän kuulumiset lyhyillä lauseilla. Ohittavat toistensa katseet, katselevat muualle, unohtavat katsoa.

Huh, mikä muutos!


Rouva Jokinen miettii surullisia esimerkkejä. Esimerkiksi nuori nainen neuvolassa tuhisevan nöpönenän kanssa hämmentyneenä terveydenhoitajan puhetulvan ytimessä nuoren isän ihmetellessä kännykkäänsä eteisessä. Rouva Jokinen ei halua ajatella tunnetta, kun huomaa toisen kiinnostuksen olevan muualla.

Kotiyksinäisyys on piinaavaa. Astiapesukoneen tyhjennys ja täyttö, sun vuoro käydä kaupassa ja mä voin hakea sen tarhasta ja tuletko ennen kahdeksaa vai mennäänkö yhdessä vanhempainiltaan, viikonloppuna pitäis ehtiä isovanhempien luokse, entä pitäisikö käyttää alennusliput vielä kun ne on voimassa?

Kokeneen kulkijan vinkki: Hanki evästä matkalle!

Kun parisuhde kurtistuu rusinannäköiseksi kikkanaksi. Kun päivät kulkevat ratikan lailla viikon velvollisuuksia rahdaten, ajatukset keskittyvät perillisten tempauksiin ja yhteistä on vain näköalaton tulevaisuus, moni päättää poistua häkistä.

Olen minä sellaisenkin vaiheen elämässä kokenut, rouva Jokinen tunnustaa. Yhden avioeron kärvistelleenä ajatellut, että tässä sitä taas möllötetään tuttua reittiä. Uudestaan! kiljunut Teletappien tapaan ivallisesti iselleni nauraen ja kuitenkin pistänyt töppöstä toisen eteen, sillä ei ihminen voi antaa sellaista, mitä hänellä ei ole.



sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hyi kamala, mikä luuranko!

On järisyttävää koota ajatuksia, jotka vaikuttavat mielikuviini itsestäni. Kirjata ja katsella kohteliaisuuksia, huokauksia ja hämmästelyjä, sanottuja ja sanomattomia määritelmiä.

Ottakaa minut kevyesti


Rouva Jokinen huomaa inhoavansa painava-sanaa. Oikeastaan hän vihaa koko ilmaisua. Miksei suomenkielestä löydy käsitettä, joka kertoisi tosiasian hiukan hellemmin, hitusen kevyemmin. Tarkoitan, että rouva Jokinen on minimalistinen eteerisyydessä tai vähemmän ilmava tai aavistuksen painovoimasta enemmän hyötyvä kuin.

Ja siinä se sana taas vilahtaa. Kuin.

Pohtiessani uhkakuvia mieleeni muistuu järisyttävä lapsuudenkokemus, joka vuosia on kalvanut mieltäni. Pelko siitä, että olisin takaaksi, piinaa minua ponnistelemaan kohti keveyttä.

Asiaton lausahdus muutti elämäni


Tyttösenä kahvijonossa nyhjäsin tummissa puvuissa hikoilevien kantajien lähellä. Isä pyyhkäisi otsaansa ja naurahti, ettei olisi ikinä uskonut, että vainaja olisi ollut NIIN painava.

Päätin siltä seisomalta, olla kevyt kuollessani. Kuinka häpeällistä olisi kuunnella arkussa saattojoukon sadattelua maallista jäännöstäni rahdatessa.
- Ei siinä mitään, että oli melkein kaksimetrinen, mutta että painoi kuin raskaimmat ajatuksensa.

Helmikuun lähestyessä, painonpudotusintoni lopahtaessa, pohdin lapsuudesta asti hellimääni kauhukuvaa miettin, voisiko omia hautajaisiaan suunnitella perikunnalle valmiiksi niin, että siihen sisältyisi ohjeet ruumiin poiskuljetukesta esimerkiksi moottoroidulla lavitsalla vai olisiko huomaavaisempaa pyytää saattojoukkoa pukeutumaan sporttisemmin, kun vainaja itse ei eläessään vaivautunut trikoihin sonnustautumaan.



torstai 23. tammikuuta 2014

Nyt meni parkkihallissa hermot!

Parkkihalli ruuhkaantui. Joku tööttäsi töpeksivälle. Bemarikuski heilutti käsimerkkiä röyhkeästi etenevälle pakettiautolle. Rouva Jokinen kääntyi vasemmalle etsien ajoneuvolleen parkkiruutua, pysähtyi suojatiemerkintöjen kohdalla ja antoi tietä vanhukselle.

Tässä tulee selitys epävarmaan ajotyyliin


Rouva Jokinen kurvasi oikealle, eikun vasemmalle ja taas vasemmalle, kiersi P1-kerroksen pääsisäänkäynnin ja kääntyi vasemmalle, eiku oikealle ja taas vasemmalle, hidasti kauppakassejaan raahavien kohdalla, varoi töyssyä, kurkki edessä olevan auton yli, näki vapaan paikan ja katos vaan, ajoi ohi.

Pudotti nopeutta vain jatkaakseen matkaansa, ohitti kolme vapaata paikkaa ja neljännen, yhden pylvään vieressä ja toisen kahden auton välissä, viisi vapaata ruutua sivummalla, pari madalletun katon alla, viimeisessä mustavalkoisella teipillä koristeltu rautaputki.

Kääntyessään jälleen vasemmalle, vasemmalle ja vasemmalle, hän huomasi häpeävänsä ralliansa kauppakeskuksen parkkihallissa. Päättämättömyyttään peittääkseen rouva Jokinen olisi halunnut työntää päänsä ulos ikkunasta, karjaista autojensa luokse käveleville ihmisille, että oikeastaan hän oli kyllä löytänyt hyviä parkkiruutuja ja moni olisi ollut loistava sijainniltaan, mutta hän ei osannut päättää.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi?


Onko liian töykeää todeta, että Suurena Ajattelijana muistutan kuvaamaani autokuskia?

Minulla on loistavia suunnitelmia, mainioita mahdollisuuksia, unelmia tyrkyllä ja tilaisuuksia sopivasti käden ulottuvilla, mutta en osaa tarttua niihin tai mikä surullisinta, epäilen kykyjäni, yliarvioin kokoani, aliarvioin ajatuksiani, mitätöin taitojani, halveksin rohkeuttani, häpeän menneisyyttäni.

Tekosyitä sepitellessäni tuhlaan aikaani. Tänään on hyvä päivä unelmoida, aloittaa ideointi, kehitellä, keksiä ja toteuttaa, aloittaa alusta tai kokeilla uudestaan.



tiistai 21. tammikuuta 2014

Järkyttävä näky paljastui vaatteen alta

- Se nousee napakasti viipyillen ja heilahtelee kevyesti kulkiessa, kertoo ilmiön huomannut rouva Jokinen. – Muodoltaan se on kuin käärme!

Läskimakkarakäärme paidan alla! Asiantuntijat: “Nyt jännätään!”


Suomen yli levittäytynyt laihdutusinnostus humahti huippuunsa vuoden vaihteessa. Muutaman viikon kituaika on karistanut wanabeet matkasta. Espoossa sitoutuminen muutokseen on ollut mielessä joka päivä.

 Saamamme tiedon mukaan jättikokoinen “läskimakkara” vyötäröllä on alkanut sulaa.

- Niin, aamulla herätessäni huomasin, että flanellihousujen kuminauha ei ollut järsinyt punaista raitaa iholle kuten yleensä, kertoo rouva Jokinen.

Laihduttajan perhe: “Hän ei luovuta!”


Tieto vyötärömakkaran sulamisesta yllätti aamupuuhissa olleen perheväen.
- Kyllä tuli täytenä yllätyksenä, isäntä toteaa aamukahvia hörppiessään.
– Vaikea tällaista on uskoa todeksi! Me ollaan kuitenkin ihan tavallinen perhe.

Keskivartalolihavuus on tyypillistä ihmisille, joiden vatsanseudulle on syystä tai toisesta kertynyt täytettä enemmän kuin vähemmän. Rasva painaa sisäelimiä ja lisää riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen ja muihin ikäviin sairauksiin.

Nyt eletään erittäin jännittäviä aikoja


- Lihavat ovat kuitenkin iloista porukkaa, kuvailee eräs nimettömänä pysyvä silminnäkijä. – Eikös sitä sanota, että ne on lepposempiakin.

Espoossa tilanteen uskotaan olevan hallinnassa. Näyttääkin siltä, että lähipäivät tulevat paljastamaan karun totuuden.
 - Jos liikuntaa lisätään, tilanne muuttuu huomattavasti, arvioi asiantuntijat. – Tämä on nyt pienestä kiinni!

“Superläskimakkarakäärme” vyöräröllä elää ja tilanne elää, huomenna olemme viisaampia.