Translate

maanantai 7. joulukuuta 2015

Hillitse himojasi, hallitse halujasi.

Mitä sinä teet, jos et pysty palaamaan eiliseen ja huominen on liian kaukana? Kuinka elää päätöksen kanssa, joka oli hyvä, mutta käytännössä huono?

Makeanlakko. 


Sana tarkoittaa luopumista vapaaehtoisesti oikeudesta nielaista glukoosista ja fruktoosista koostuvaa disakkaridia, jota yleensä valmistetaan teollisesti sokerijuurikkaasta. 

Muistiinpanot on nopea lukaista:

1 päivä kiukuttelua ja kitumista.

2 päivä sisäinen taistelu jatkuu. Illalla raivo ja käytöstavat unohtuvat.
Toimistolla käskytän kinttuja kipittämään ohi kahviautomaatin. En saa pysähtyä täyttämään mukia maitokaakaolla!!!! Päivän päättyessä, en liponut suupielistäni kermaista makeutta, en hymyillyt kotona. Nolointa tietenkin oli riita, johon puolisollani ei ollut mitään sanottavaa.

3 päivä ja kaikki hyvin, kunnes illalla kaupassa **##%!!?&!** olo jysähti kroppaani. Kylmä hiki. Kädet täristen naputtelin tekstiviestin siipalle, etten voi oikein hyvin. Mikäkö minulla on, mistä minä sen voin tietää?!?!? En minä tiedä! En todellakaan tiedä, mikä minulla on! Minulla on sisäinen raivokohtaus kolmatta päivää päällä, en jaksa keskittyä mihinkään, enkä ainkaan ole hyvällä tuulella. Minua huimaa, palelee, tärisyttää ja oksettaa, en minä tiedä!!

Kotona googlasin: sokerilakko.


Tiesittekö, että sokerin loppuminen elimistöstä saattaa aiheuttaa krapulan kaltaisen tilan? Krapulan kaltainen tila!!! Krapulan kaltainen tila???? Häh, krapulan kaltainen tila?!?! Oikeasti, eikö suomalainen tiedä muita tapoja ilmaista pahaa olo kuin krapulan kaltaisella tilalla? Entä, jos lukija ei tiedä, miltä "krapulan kaltainen tila" tarkoittaa? Pitääkö paha kokea, että ymmärtää terveysartikkeleiden ytimen? Ilta meni krapulankaltaista olotilaa ihmetellessä kunnes koitti neljäs päivä.

Neljäntenä päivänä tein, mitä netissä oli vinkattu. Söin tukevasti, join janooni vettä ja suosin proteiineja ja kasviksia. Yäk! Minä en pidä siitä, mitä teen. Rouva Jokinen ei keksi yhtään hyvää asiaa valitsemaltaan tieltä. Neljäs päivä menee sisäisessä dialogissa, jossa inho terveellistä elämäntapaa kohtaan kasvoi päivän edetessä teiniraivon kaltaiseksi kohtuuttomaksi älämölöksi.

Viides ja kuudes. Minään näistä päivistä en ole kokenut mitään kivaa. En ole pirteämpi, en hoikempi, en tyytyväisempi. Tunnistan itsessäni pimeyden, jota perheenjäsenet silmät suurina ihmettelevät.

Mutta kun mieheni sanoi hymyillen, että on aina yhden vuorokauden pidempään omassa lakossaan, en voi keskeyttää. Tietenkin, haluan voittaa. (ja siksi lakkoilu tulee jatkumaan vielä pitkään, kirj. huom.)

Kirjoitan muistikirjaani: Olen viikon sinnitellyt uudella tyylillä. Tämähän on kauheaa. Ajattelen makeanlakkoani, jota en uskalla lopettaa. En halua kokea ”krapulan kaltaista olotilaa” uudestaan. Entä miten voisin nauttia punssirullista ja aleksanterileivoksista tietäessäni, että elimistöni on ihan kuralla aineesta ja että oikeasti en voi hyvin. Sekoan sokerista.

Olen saanut rohkaisua ja vinkkejä. 


Kiitos niistä. Kiitos Tinalle sokerittomista herkkuvinkeistä. Mutta hei oikeasti, ei minua kiinnosta banaanivanukas tai tyrninmarjamehut. Minulla on suruaika, itken menetettyä lohduttajaa.

Olen kulkenut kauas paratiisista ja tieto on lisännyt tuskaa.
Ehkä eniten minua ärsyttää, että aloitin makeanlakon ihan omasta halusta ja yhden päivän väläyksestä ja nyt olen matkalla, jossa en viihdy. Kompuroin kivikossa ja nirhaisen polveni. Minua sattuu! Minua itkettää! Ymmärrättekö? Minua kaduttaa syödyt suklaat ja syömättä jätetyt konvehdit. Haluan seilata ykkösluokassa. Pyydän sinua munkki Dom Pérignon, täytä maljani. Tuokaa sulaan suklaaseen dipattuja mansikoita ja iloitkaa kanssani.

Sitten.
Pieni hetki, aivan kuin halkeama muurissa. Silmänräpäys ja huikeat näköalat.

Arjen valintoja tehdessäni olen tihrustanut tuotteen sisällysluettelon ja jättänyt syömättä, jos sokeri on ollut ennen neljättä sijaa. Tänään en ole ainoastaan sokerisekoilusta pidättäytyvä, vaan lisäksi tyytyväisyydentilasta herätetty huolestunut kuluttaja. Ehkä sinuakin on huijattu. Mullasta nyhdetään vuosittain noin 700 miljoonaa kiloa sokerijuurikkaita. Rumasta möhkäleestä tehdään sokeria. Ja tämä järkyttää rouva Jokista, että elintarviketeollisuus hyödyntää makeuttajaa terveellisinä pitämissämme tuotteissa niin, että valkoiset kiteet saattavat komeilla ainesosista heti toisella sijalla kuten esimerkiksi Elovena –pikapuurossa ja Ikean ekologisessa puolukkasurvoksessa. Minä mitään tiedä, mutta jos sokeria on paljon, se ei ole ravitsevaa.


Tänään on seitsemäs päivä joulukuuta. Huomenna olen ollut neljä viikkoa ilman, puutteessa ja pidättäytyen. Vihkisormus mahtuu nimettömään. Kyllä, kyllä. Te tiedätte terveellisen elämän lopputuloksen ja sen, mistä jokunen ylipainoinen saattaa haaveilla. Kuukauden sokerittomuuden jälkeen ihon kollageenitaso muuttuu (en tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa lupaavalle). Mutta totuuden nimessä ystävät, tämä on vieläkin ihan kauhean tylsää.