KOTIASIA

Rouva Jokinen pelästyi. Joku tuntematon ihminen pysäytti ihmisvilinässä ja tiedusteli tilannetta. Miten ruskeassa takissa harmaata muovipussia roikottava nainen tiesi rouva Jokisen salaisuuden? Vaikka olisihan minun pitänyt ymmärtää, että jos rouva Jokinen höpöttää maksipikkareista, syömättömistä suklaalevyistä ja lohjennesta varpaankynnestä ja julkaisee netissä kuvia puntarista ja pulskista poskista, ei se ole enää vain sinun ja minun tiedossa. Syy-seurausta, sanoisi äitini. Hän on myös puhunut viskotuista kivistä ja niiden keräämisestä. Liikennevaloista, joissa pitää odottaa ja aarrearkusta, jonka lukkoa ei saa murtaa. Ilosta, joka tulee oikeista valinnoista. Ja taas se rouva Jokinen suree Minua itkettää olla aikuinen. Tuntuu tylsältä tietää asioista niin paljon ja ymmärtää, mitä tarkoittaa vastuu. Että päättää valita oikein ja pysyä hyvässä, sekin saa minut tätä kirjoittaessani kyynelehtimään. Suren ikiaikaista tylsyyttäni ja pulskan ponin kesyyntymistä. Tiedän, ett...

Rouva Jokinen päättää julkaista kaksi kuvaa itsestään. Toinen otos on lokakuulta 2012. Kun kolme vuotta ja neljä kuukautta sitten katselin itseäni potretista, kauhistuin. Nähdessäni photon tiesin, että jotain pitäisi tehdä, mutta vielä j oulukuussa 2013 ahmin tavalliseen tapaan herkkuja. Tammikuussa 2014 julkaisin ensimmäisen tekstin Kotiasia-blogissani kirjoittamalla: ” Punastuin katsellessani itseäni peilistä tai oikeastaan ajatuksesta, että niin monet vuodet olen laiminlyönnyt itseäni. Tänään, juhlallisemmin sanottuna, tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2014, aloitin.” Kiitti, tukesi avulla olen onnistunut tähän asti! Tänään 14. Helmikuuta 2016 vietämme Ystävänpäivää ja kirjoitan sinulle rakas Kotiasia-blogin lukija. Yhdessä olemme kulkeneet jo pitkän matkan ja sinä olet minulle tosi, tosi tärkeä. Kiitos, että olet kannustanut minua huolehtimaan omasta terveydestäni konkreettisesti painoa pudottamalla. Sinun kommenttisi, sivulla käyntisi ja viestisi ovat innoitt...