KOTIASIA

Rouva Jokinen lopetti valituksen ja veti verkkarit päälle, aloitti sokerilakon sekä yhteistyön personaltrainerin kanssa.  Oletko kokeillut sellaista kuntopyörää, jossa ollaan löhöävässä asennossa? Sellaisella polkeminen näytti niin mukavalle rouva Jokisen seuratessa nuoren tytön treenaamista, mutta kun olin könynnyt muovikuppiin tajusin valinneeni väärän laitteen. Katsokaapas, kun rouva Jokisen maha aivan kuin asettui framille. Tuli näkyville. Pullahti paidan alta ja siinä se kuntoillessani kellotteli ja tutisi jokaisella polkaisulla. Hämmentyneenä kerron vieressä seisovalle nuorelle naiselle, että minua häiritsee vauhdin aikaansaama tutina. Hän sanoi, ettei me olla tultu kuntosalille sitä ihmettelemään.   Olemme täällä tekemässä rouva Jokiselle kuntokartoitusta. Alkulämmittelyn jälkeen asettaudun siniselle jumppapatjalle selälleni. Jalkani ovat koukussa. Sekä asento, että ahdistava punnertaminen, jota hetken kuluttua tulen tekemään muistuttavat minua Kät...

Kesän lähestyminen huolettaa. Grilliherkut ovat osa sosiaalista yhdessäoloa. Mitä minä nyt syön? Entä kuumana kesäpäivänä, mihin minä voisin käyttää kieltä, jos en saa nuolla jäätelötötteröä? Oletko tarkistanut oman painoindeksisi? Mittasin painoni. Kaikki tapahtuu hitaasti. - Liian hitaasti, huokaa rouva Jokinen. Tarkistin netissä painoindeksini. Aloittaessani tämän projektin olin ”vaikeasti lihava”. Siirtyessäni statukselle ”merkittävästi lihava” huomasin, että ylipaino ei ollutkaan kirous tai olotila, johon en voisi vaikuttaa. Kun nyt siis ”lievästi lihavana” katselen itseäni peilistä, tiedän, olen kaukana alkupisteestä, tiedostan, matkaa on vielä uuvuttavan paljon ja rouva Jokinen arvioi itsensä ajoittain todella haastavaksi matkaseuraksi. Lievästi lihavassa on se huono puoli, että tavallaan tietää olevansa jo kivassa vaiheessa. Löydän vaatteita normipuolelta, teen löytöjä jopa ale-rekistä. Toisaalta verratessaan itseään normaalipainoiseen ”minään” rouva Jokine...

Olen teipannut läppärin kannen yläreunaan palan paperia. - Miksi, kysyi nuorukainen. Kerroin lukeneeni hävyttömistä tunkeilijoista, jotka tarkkailevat ihmisiä näiden tietämättä tietokoneen silmästä. Rouva Jokinen on aiemmin nauttinut tekniikasta. Leikkinyt ja ikuistanut itseänsä. Hymyillyt kameralle. Toteuttanut lasten kanssa selfieitä erilaisilla efekteillä. Sammakkonaama, vääristynyt muoto, ufon silmät, outo taustakuva, mitä niitä nyt onkaan. Sitten rouva Jokinen luki, että hakkerit touhuavat sellaista, että siellä – siis tietokoneen kameran takana – ollaan valppaana ja otetaan tallenteita, joilla pahimmassa tapauksessa kiristetään kuvattua henkilöä. Mietin, millainen kuva saisi minut reagoimaan. Työkaveri kertoi kahvitunnilla, että yläosattomissa netissä surffaava saattaa jotua ikävään tilanteeseen. Jäin miettimään, kuka käyttää tietokonettaan nakuna. Entä kuinka paljon olisin valmis maksamaan itsestäni salakuvatusta topless-potretista? Rouva Jokista ajatus ...