Haluanko haukata omenaa?
Lettupino lautasella. Vaniljajäätelön jämät läärynä lasisessa maljassa. Missä on mansikkapurkki? Perhe on koolla perjantai-illan lettukesteillä. Sokerikiteet sulavat rapsakkareunaisen pintaan ja rasvainen paistos mansikkahillolla tahmaa maitolasin reunan. Miten kävi sokerilakon? Kiitos kysymästä, olen edelleen, mutta en oikeastaan halua puhua siitä. Enkä kertoa, miten kiusattu olen ajatuksissani tai kuinka yöllä lehdenjakajan kaahatessa Kialla kylätietä bassot rytmiä sytkyttäen minä valvon miettien sulaa suklaata tai vattukarkin ja salmiakkikalan synnyttämää täydellistä makukomboa. Olet niin päättäväinen. Pudistan päätäni. Olet niin luja. Tietäisittepä. Päämäärätietoinen? Haaveissani. Tämä todellisuus on jumitusta tai luisumista aivan kuin punaisessa pikkuautossa, kun mutkassa Ford Ka vei minua. Nastat rapisivat ja meno muistutti Disneyn klassikkotarinan Bambin huteria kinttuja metsälammen jääpinnalla. Suunnittelin kirjoittavani sinulle joulunajan fiiliksistä, mutta en...