KOTIASIA

Rouva Jokinen iltalenkillä. Tarkkasilmä huomaa, että vain toinen nappi on korvassa. Toisella kuuntelen,  sillä minulla on nykyään lenkkiseuraa!! Mutta siitä  kerron myöhemmin, vaikka onkin huippu juttu. Pihapolulla tuli vastaan pikkuinen hiiri. Se oli harmaa, niinhän ne usein ovat ja sillä oli söpöt korvat ja vielä söpömmät silmät. Hiiri oli niin pieni, että tuskin erottui kivisellä polulla. Me tuijotimme hetken toisiamme, ihan liikkumatta ja paikoillaan ja silloin ajattelin sinua. Niin, kyllä minä olen ajatellut blogia, vaikka en ole kirjoittanut. Oikeasti kirjoittanut. Kirjoittanut niin, että rouva Jokisen touhuista olisi voinut lukea. Katsellessani sitä pikkuista hiirtä ajattelin, että se varmaan toivoi hetken olevan ohi. Aivan kuten minä toivoin ja olen toivonut. Hartaana olen käynyt nukkumaan odottaen muutosta ja aamulla herätessä tarkistanut tilanteen. Mutta aika ei ole vakio. Se päättää, mitä haluaa. On pitkästyttävänä läsnä ja kun sen a...

Rouva Jokinen osti seitsemänkymmenen prosentin alennuksella kaksi villasekoitekankaasta valmistettua ruutukuosista vekkihametta Lindexin alennusmyynnistä . Toinen mahtuu melkein, toinen vain unelmissa. Kuinka hullua, rouva Jokinen! Kummatkin leningit palauttavat mieleeni lapsuuden karhentelevat sukkahousut ja kutittavat slipoverit. Suuren hakaneulan, jolla skottiruudullinen kiltti laitettiin helmasta kiinni. Äidin tuoksun, hopeisen sormuksen ja saapikkaiden korkeat korot hänen kumartuessa solmimaan tumman ruskeaa nauhaa rusetiksi hiuksiini. Katselen ostoksiani. Toisessa on tekonahkaiset somisteet ja toisessa kultainen vetoketju. Se isompi on kokoa 44 ja pienempi 42. Leveämmässä vyötäröä voi säätää, kapeampi on kuin nukenvaate huoliteltuine yksityiskohtineen. Jos mekko mahtuisi, se olisi täydellinen. Rouva Jokista naurattaa ajatus, että hän olisi ostanut itselleen sopivan vaatteen. Hyvänen aika, eihän siinä olisi järkeä. Niinhän minä olen tehnyt. Ostanut mukavia, ve...