KOTIASIA

Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...

En minä olen unohtanut sinua, päinvastoin. Aina silloin tällöin olen ajatellut, että kirjoittaisin. Mutta miten lie olen takertunut toisaalle, käyttänyt valveillaoloaikani muualla ja niin on käynyt kuin kotiaskareissa ja käsitöissä. Jäänyt on tekemättä, haaveet toteuttamatta ja sanat, joita olen päässäni makustellut, ajatukset, joita olen lankavyyhdiksi kerinyt ovat unohtuneet ja nyt ne tuntuvat niin vanhoilta. Kaikki kertomisenarvoinen on jo tapahtunut. Syreeniaidanne tuoksuu ja navakka puuskainen tuuli irrottaa terälehtiä säälimättä. Istun punaisella sohvalla ja ajattelen kuluneita päiviä. Miten olen ikävöinyt! Anna anteeksi, että olen niin kovin huono kirjoittamaan. Anna anteeksi, että höpötän. Ensin meni lysti laihduttamisesta, sitten katosi halu kulkea. Sitten istuin ja ajattelin, että ei tästä mitään tule. Epäilin pääseväni milloinkaan tavoitteeseeni ja tuijotin tyhjää paperia. Joku kysyi, miksen kirjoittanut enemmän ja useammin. Miten voisin? Eihän minulla ole mitää...

Olen laihtunut pyöresti 25 kiloa, joista 19 viimeisen kuluneen vuoden aikana. Suurin muutos ei ole ollut ruokavaliossa, vaikka eniten olen siitä kirjoittanut. Rouva Jokinen pähkäilee, miten ilmaisisi syvimpiä tuntojaan. Tuota oudon karheaa näkökulmaa, jonka kanssa hän ei ole edelleenkään sinut. - Minä en oikein pidä siitä, että te katselette minua, hän sanoo, mutta pyytää: - Katsokaa, mutta olkaa niin kuin ette katsoisi. Ennen ja jälkeen -kuvissa Rouva Jokinen maaliskuussa 2015 sekä joulukuussa 2016. Vuoden aikana kiloja on karissut 19 kiloa. Yhteensä niitä on nyt pudonnut 25 kiloa. Rouva Jokinen tutkailee kuvia. Toinen on otettu vuonna 2015. Olen ikuistanut itseni samalla hetkellä kun katselen komeutta tietokoneen ruudulta. Toisessa kuvassa, jonka otin vuoden 2016 lopulla aivan tämän vuoden kynnyksellä, olen täsmälleen samassa kohdassa ja lähes samanlaisissa vaatteissa. - Vaikea verrata tätä muutosta, kun sulla on outo kaapu päällä, nuoriso antaa palautetta kolmannest...