KOTIASIA

Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...

Miksi sisäinen omakuvani ei ole muuttunut samassa tahdissa fyysisten muutosten kanssa?  Mistä kumpuaa tyytymättömyys itseä kohtaan? Olenko tiedostamattani aktivoinut ydinohjuksen, saanut vieraakseni pullonhengen vai onko tämä julmaa pilaa?   Tämähän on kiva kuva! Heijastinliiveissä hän näyttää niin hehkeältä, rouva Jokinen arvioi itseään.  Olen hämmentynyt. Olin jo tykästynyt ylipainoiseen minään ja minulla oli hauskaa. Koin itseni rakastetuksi. Nautin rehevistä muodoistani ja tykkäsin olla alaston. Tykkäsin tisseistäni. Seksistä, kyllä. Nautin läheisyydestä. Nyt minua häiritsee allit, jenkkakahvat ja appelsiininkuori reisissä. Mietin, mitä hän ajattelee kietoessaan käsivartensa vyötärölleni. Olenko hänen mielestään haluttava ja miksi ajattelen, etten ole. Rouva Jokinen, nyt kirjoitan sinulle:  Ajatteletko oikeasti näin? Haastan itseäni miettiään. Haluan löytää valoa vankityrmääni. Oikeasti? Jos tämä ei ole se, kuka olen tai mitä loppuelämäni haluan po...

Olen teipannut läppärin kannen yläreunaan palan paperia. - Miksi, kysyi nuorukainen. Kerroin lukeneeni hävyttömistä tunkeilijoista, jotka tarkkailevat ihmisiä näiden tietämättä tietokoneen silmästä. Rouva Jokinen on aiemmin nauttinut tekniikasta. Leikkinyt ja ikuistanut itseänsä. Hymyillyt kameralle. Toteuttanut lasten kanssa selfieitä erilaisilla efekteillä. Sammakkonaama, vääristynyt muoto, ufon silmät, outo taustakuva, mitä niitä nyt onkaan. Sitten rouva Jokinen luki, että hakkerit touhuavat sellaista, että siellä – siis tietokoneen kameran takana – ollaan valppaana ja otetaan tallenteita, joilla pahimmassa tapauksessa kiristetään kuvattua henkilöä. Mietin, millainen kuva saisi minut reagoimaan. Työkaveri kertoi kahvitunnilla, että yläosattomissa netissä surffaava saattaa jotua ikävään tilanteeseen. Jäin miettimään, kuka käyttää tietokonettaan nakuna. Entä kuinka paljon olisin valmis maksamaan itsestäni salakuvatusta topless-potretista? Rouva Jokista ajatus ...