KOTIASIA

Rakas ystävä, aivan kuin kohtalo olisi hihittänyt, rouva Jokisen luonnostellessa vastausta kysymykseesi. Nousin tuoliltani, suljin ulko-oven. Lokakuinen puuska oli lennättänyt eteiseen rapisevia vaahteranlehtiä ja sisäilman lämpötila laski hetkessä. Koirankarvakasa heilahti lattialla kuin horroksesta heräävä muumihahmo. Erehdyin ajattelemaan olevani osaaja. Taitava tässä hommassa ja tietäväni. Tietäväni, totta tosiaan. Rouva Jokinen ymmärtää, ettei tiedä mitään, kun käsittää, miten paljon on asioita , joita ei ymmärrä. Pysähdyn peilin edessä. Näen hymykuopan. Se näyttää venyneeltä aivan kuin uurre rantakalliossa. Eräs ystäväni oli huolissaan, että laihtuisin liikaa. Silloin ihmettelin hänen huoltaan, mutta nyt katselen venyvää ihoa ja mittailen pikkuruista tahtotilaa. Näillä eväilläkö pääsisin maaliin? Miksi osa minusta vyöryy ja pakkautuu? Löysää tursuaa rintsikoiden yli, heiluu purjeina nostaessani kädet, litistyy painaessani leukaa lähelle kaulaa. Höllyvä vilahtaa ...

Rouva Jokinen päättää julkaista kaksi kuvaa itsestään. Toinen otos on lokakuulta 2012. Kun kolme vuotta ja neljä kuukautta sitten katselin itseäni potretista, kauhistuin. Nähdessäni photon tiesin, että jotain pitäisi tehdä, mutta vielä j oulukuussa 2013 ahmin tavalliseen tapaan herkkuja. Tammikuussa 2014 julkaisin ensimmäisen tekstin Kotiasia-blogissani kirjoittamalla: ” Punastuin katsellessani itseäni peilistä tai oikeastaan ajatuksesta, että niin monet vuodet olen laiminlyönnyt itseäni. Tänään, juhlallisemmin sanottuna, tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2014, aloitin.” Kiitti, tukesi avulla olen onnistunut tähän asti! Tänään 14. Helmikuuta 2016 vietämme Ystävänpäivää ja kirjoitan sinulle rakas Kotiasia-blogin lukija. Yhdessä olemme kulkeneet jo pitkän matkan ja sinä olet minulle tosi, tosi tärkeä. Kiitos, että olet kannustanut minua huolehtimaan omasta terveydestäni konkreettisesti painoa pudottamalla. Sinun kommenttisi, sivulla käyntisi ja viestisi ovat innoitt...