KOTIASIA

Miksi sisäinen omakuvani ei ole muuttunut samassa tahdissa fyysisten muutosten kanssa?  Mistä kumpuaa tyytymättömyys itseä kohtaan? Olenko tiedostamattani aktivoinut ydinohjuksen, saanut vieraakseni pullonhengen vai onko tämä julmaa pilaa?   Tämähän on kiva kuva! Heijastinliiveissä hän näyttää niin hehkeältä, rouva Jokinen arvioi itseään.  Olen hämmentynyt. Olin jo tykästynyt ylipainoiseen minään ja minulla oli hauskaa. Koin itseni rakastetuksi. Nautin rehevistä muodoistani ja tykkäsin olla alaston. Tykkäsin tisseistäni. Seksistä, kyllä. Nautin läheisyydestä. Nyt minua häiritsee allit, jenkkakahvat ja appelsiininkuori reisissä. Mietin, mitä hän ajattelee kietoessaan käsivartensa vyötärölleni. Olenko hänen mielestään haluttava ja miksi ajattelen, etten ole. Rouva Jokinen, nyt kirjoitan sinulle:  Ajatteletko oikeasti näin? Haastan itseäni miettiään. Haluan löytää valoa vankityrmääni. Oikeasti? Jos tämä ei ole se, kuka olen tai mitä loppuelämäni haluan pohtia, lopeta! Eil

Tule auttamaan, pyydän hengästyneenä. - Mitä tapahtui? - Kauhea kipu, sanon ja ojennan jalkani kotitohtorin tarkasteltavaksi. Hän tuijottaa näkemäänsä ja ihmettelee: - Onpa oudon näköinen! Outoja läiskiä! Sattuuko tästä? - Ei se jalka!! Ei pottuvarvas!! Ne läiskät on mustaa kynsilakkaa, pikapaikkasin sunnuntaina sukkahousut. (* Karmea urheiluvamma yllätti Kaikki alkoi siitä, että tilasin netistä lenkkarit. - Ei niin tehdä, poikani opasti jälkikäteen. - Ensin käyt kokeilemassa kaupassa ja sitten tilaat sieltä, mistä halvimmalla saat. Mutta kun. Rouva jokinen oli ihastunut väriin. Niin minulle on käynyt ennenkin, että ulkonäkö on hurmannut, vienyt menessään. - Oliko sulla liian pienet kengät? Luottohenkilö tutkaili haavoittunutta enkeliä. Varpaan iho on rikki ja tulipunainen. Ikävä kepponen niin kauniin värisiltä kengiltä, rouva Jokinen pohti ja mietti, miten surkeaa on kulkea, kun jokainen askel on kivulias. Silloin kun tossu sopii, kenkiä ei huomaa. Sit