KOTIASIA

Miksi sisäinen omakuvani ei ole muuttunut samassa tahdissa fyysisten muutosten kanssa?  Mistä kumpuaa tyytymättömyys itseä kohtaan? Olenko tiedostamattani aktivoinut ydinohjuksen, saanut vieraakseni pullonhengen vai onko tämä julmaa pilaa?   Tämähän on kiva kuva! Heijastinliiveissä hän näyttää niin hehkeältä, rouva Jokinen arvioi itseään.  Olen hämmentynyt. Olin jo tykästynyt ylipainoiseen minään ja minulla oli hauskaa. Koin itseni rakastetuksi. Nautin rehevistä muodoistani ja tykkäsin olla alaston. Tykkäsin tisseistäni. Seksistä, kyllä. Nautin läheisyydestä. Nyt minua häiritsee allit, jenkkakahvat ja appelsiininkuori reisissä. Mietin, mitä hän ajattelee kietoessaan käsivartensa vyötärölleni. Olenko hänen mielestään haluttava ja miksi ajattelen, etten ole. Rouva Jokinen, nyt kirjoitan sinulle:  Ajatteletko oikeasti näin? Haastan itseäni miettiään. Haluan löytää valoa vankityrmääni. Oikeasti? Jos tämä ei ole se, kuka olen tai mitä loppuelämäni haluan po...

Pidättäydyn himosta ja osoitan hurjan hienosti itsekuria. (Byääääh!) Tunnustan. Sietämättömän tylsää olla sitoutunut ja silti se on suloista. Ajatukseni harhailevat lähikaupan karkkihyllyjen esillepanoa ihmettelemässä, mielikuvitusmatkallani silmäilen läpinäkyviä laatikoita, irtareita. On noloa valittaa samaan aikaan, kun on itsestään valtavan ylpeä. Makean puute tekee kutaa, tiedän, minä hehkun ja hehkutan. Ymmärrän tekeväni oikein, juurikin kuten pitää. Tänään en harkitse keskeyttämistä, en jarruttelua tai kaistan vaihtamista. Mutta siitä tunteesta en tykkää. Siitä korvamadosta, sydämen kovertajasta, ilon pilaajasta, kumisevasta tynnyristä, joka kolisee kieriessään. En halua ojentaa kättäni kassajonossa yli liukuhihnan ja ottaa. En tarvitse Snickersiä, Mars- tai Kick-patukkaa, mitä niitä nyt siinä on viimehetkellä tarjolla. Epätoivoisille, minä en ole. Miksi edes mietin! Miksi ajatukseni viipyilevät aistimuksissa. Vai eikö aistini ymmärrä omaa parastaan. Kuka ke...