Tämä äiti kaipaa kiellettyä
Pidättäydyn himosta ja osoitan hurjan hienosti itsekuria. (Byääääh!) Tunnustan. Sietämättömän tylsää olla sitoutunut ja silti se on suloista. Ajatukseni harhailevat lähikaupan karkkihyllyjen esillepanoa ihmettelemässä, mielikuvitusmatkallani silmäilen läpinäkyviä laatikoita, irtareita. On noloa valittaa samaan aikaan, kun on itsestään valtavan ylpeä. Makean puute tekee kutaa, tiedän, minä hehkun ja hehkutan. Ymmärrän tekeväni oikein, juurikin kuten pitää. Tänään en harkitse keskeyttämistä, en jarruttelua tai kaistan vaihtamista. Mutta siitä tunteesta en tykkää. Siitä korvamadosta, sydämen kovertajasta, ilon pilaajasta, kumisevasta tynnyristä, joka kolisee kieriessään. En halua ojentaa kättäni kassajonossa yli liukuhihnan ja ottaa. En tarvitse Snickersiä, Mars- tai Kick-patukkaa, mitä niitä nyt siinä on viimehetkellä tarjolla. Epätoivoisille, minä en ole. Miksi edes mietin! Miksi ajatukseni viipyilevät aistimuksissa. Vai eikö aistini ymmärrä omaa parastaan. Kuka ke...