Entä jos mua salakuvataan

Olen teipannut läppärin kannen yläreunaan palan paperia.
- Miksi, kysyi nuorukainen.
Kerroin lukeneeni hävyttömistä tunkeilijoista, jotka tarkkailevat ihmisiä näiden tietämättä tietokoneen silmästä.

Rouva Jokinen on aiemmin nauttinut tekniikasta. Leikkinyt ja ikuistanut itseänsä. Hymyillyt kameralle. Toteuttanut lasten kanssa selfieitä erilaisilla efekteillä. Sammakkonaama, vääristynyt muoto, ufon silmät, outo taustakuva, mitä niitä nyt onkaan.

Sitten rouva Jokinen luki, että hakkerit touhuavat sellaista, että siellä – siis tietokoneen kameran takana – ollaan valppaana ja otetaan tallenteita, joilla pahimmassa tapauksessa kiristetään kuvattua henkilöä.

Mietin, millainen kuva saisi minut reagoimaan.


Työkaveri kertoi kahvitunnilla, että yläosattomissa netissä surffaava saattaa jotua ikävään tilanteeseen. Jäin miettimään, kuka käyttää tietokonettaan nakuna. Entä kuinka paljon olisin valmis maksamaan itsestäni salakuvatusta topless-potretista?

Rouva Jokista ajatus naurattaa. Joku sälli siellä selaisi into pinkeänä kuvamateriaalia ja sitten se näkisi mun tissit. Tai oikeastaan kuvaan olisi tallentunut vain nahkapussien alkuosa. Se, missä iho venyy vellillä täytetyn villasukan lailla, myötäillen sylini pehmeitä mutkia valuessaan kohti lattiaa.

Sillä neljä lapsen täysimetys, eletyt vuosikymmenet ja maanvetovoima ovat muovanneet terhakoista sitruunoista ylikypsiä banaaneja muistuttavat työrukkaset.

Sori vaan, en mä niistä pikseleistä mitään maksaisi.


Jos joku sellaisia haluaisi kurkkia, olisin tosi ihmeissäni. Tarvitaan paljon rautalankaa ja tukikangasta rintaliiveihin, että menneiden päivien loisto saadaan framille. Miten sellaista kuvamateriaalia saisi edes myytyä?

Ajattelen sananlaskua, jossa köyhä kiittelee onneaan. Ryöstäjät eivät ole moisesta kiinnostuneita.

Olenko tilanteesta onneton? Mahdollisesti päivänä kun suunnittelen osallistuvani märkäteepaitakisaan, mutta koska sitä ei ole, taidanpa olla hyvinkin tyytyväinen omiini, niiden muotoon ja siihen, että nahkaleilit ovat olleet myös hyödyksi.

Lähes kahdeksan vuotta elämästäni olen ollut imettämässä. Enemmän tai vähemmän pötkölläni, nököttänyt käytetyille vaipoille lemuavissa lastenhoitohuoneissa, perheravintolan hulinassa kääntyneenä sievästi toiseen suuntaan, viritellyt harsoa, raottanut monikerroksisen paidan lievettä, ettei kukaan näkisi nännistä pursuavaa maitoa, lapsen ahnasta otetta elämästä. Että luonnollinen osa lapsuutta ei aiheuttaisi hämminkiä aikuisissa tai antaisi aihetta moittia hormoonitoiminnan muutenkin herkistämää äityliä.

Vauvat ovat vaan niin ihania. Ja tissit. Ja salaliittoteoriat.
- Äiti, miksi joku edes haluaisi hakkeroitua sun tietokoneelle?

Ja sitten hän sanoi, ymmärtämättä ollenkaan, miltä se minusta kuulosti hänen nauraessaan ajatukselle, että rouva Jokinen oli vanha täti.

Kommentit

  1. Kiitos sinulle, joka lähetit anonyyminä mulle viestin ja kyselit kesäkuulumisia. Sain heti kirjoitettu uuden tekstin. Yhden ihmisen mielipiteellä on väliä. Muistetaan rohkaista toinen toisiamme <3 terkuin Tiipi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unien tulkinta

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?