Entä jos mua salakuvataan
Olen teipannut läppärin kannen yläreunaan palan paperia.
- Miksi, kysyi nuorukainen.
Kerroin lukeneeni hävyttömistä tunkeilijoista, jotka tarkkailevat ihmisiä
näiden tietämättä tietokoneen silmästä.
Rouva Jokinen on aiemmin nauttinut tekniikasta. Leikkinyt ja ikuistanut itseänsä.
Hymyillyt kameralle. Toteuttanut lasten kanssa selfieitä erilaisilla
efekteillä. Sammakkonaama, vääristynyt muoto, ufon silmät, outo taustakuva,
mitä niitä nyt onkaan.
Sitten rouva Jokinen luki, että hakkerit touhuavat sellaista, että
siellä – siis tietokoneen kameran takana – ollaan valppaana ja otetaan tallenteita,
joilla pahimmassa tapauksessa kiristetään kuvattua henkilöä.
Mietin, millainen kuva saisi minut reagoimaan.
Työkaveri kertoi kahvitunnilla, että yläosattomissa netissä surffaava saattaa jotua ikävään tilanteeseen. Jäin miettimään, kuka käyttää
tietokonettaan nakuna. Entä kuinka paljon olisin valmis maksamaan itsestäni
salakuvatusta topless-potretista?
Rouva Jokista ajatus naurattaa. Joku sälli siellä selaisi into pinkeänä
kuvamateriaalia ja sitten se näkisi mun tissit. Tai oikeastaan kuvaan olisi
tallentunut vain nahkapussien alkuosa. Se, missä iho venyy vellillä täytetyn
villasukan lailla, myötäillen sylini pehmeitä mutkia valuessaan kohti lattiaa.
Sillä neljä lapsen täysimetys, eletyt vuosikymmenet ja maanvetovoima
ovat muovanneet terhakoista sitruunoista ylikypsiä banaaneja muistuttavat
työrukkaset.
Sori vaan, en mä niistä pikseleistä mitään maksaisi.
Jos joku sellaisia haluaisi kurkkia, olisin tosi ihmeissäni. Tarvitaan
paljon rautalankaa ja tukikangasta rintaliiveihin, että menneiden päivien loisto
saadaan framille. Miten sellaista kuvamateriaalia saisi edes myytyä?
Ajattelen sananlaskua, jossa köyhä kiittelee onneaan. Ryöstäjät eivät
ole moisesta kiinnostuneita.
Olenko tilanteesta onneton? Mahdollisesti päivänä kun suunnittelen
osallistuvani märkäteepaitakisaan, mutta koska sitä ei ole, taidanpa olla
hyvinkin tyytyväinen omiini, niiden muotoon ja siihen, että nahkaleilit ovat
olleet myös hyödyksi.
Lähes kahdeksan vuotta elämästäni olen ollut imettämässä. Enemmän tai
vähemmän pötkölläni, nököttänyt käytetyille vaipoille lemuavissa lastenhoitohuoneissa,
perheravintolan hulinassa kääntyneenä sievästi toiseen suuntaan, viritellyt
harsoa, raottanut monikerroksisen paidan lievettä, ettei kukaan näkisi nännistä
pursuavaa maitoa, lapsen ahnasta otetta elämästä. Että luonnollinen osa
lapsuutta ei aiheuttaisi hämminkiä aikuisissa tai antaisi aihetta moittia
hormoonitoiminnan muutenkin herkistämää äityliä.
Vauvat ovat vaan niin ihania. Ja tissit. Ja salaliittoteoriat.
- Äiti, miksi joku edes haluaisi hakkeroitua sun tietokoneelle?
Ja sitten hän sanoi, ymmärtämättä ollenkaan, miltä se minusta kuulosti
hänen nauraessaan ajatukselle, että rouva Jokinen oli vanha täti.
Kiitos sinulle, joka lähetit anonyyminä mulle viestin ja kyselit kesäkuulumisia. Sain heti kirjoitettu uuden tekstin. Yhden ihmisen mielipiteellä on väliä. Muistetaan rohkaista toinen toisiamme <3 terkuin Tiipi
VastaaPoista