Olipa kerran keskustelu

Rouva Jokinen on muuttanut henkilöiden identiteetin, vaihtanut nimet, tehnyt tarinassa esiintyvät hahmot tunnistamattomiksi suojellakseen esimerkissä esiintyvien yksityisyyttä sekä estääkseen sormella osoittelun tai kavereiden kiusoittelun. Tämä tarina ei kerro miehestäni!

No, mikäs nyt on hätänä?

Elipä kerran, kauan kauan – todella kauan – siis ihan hirmu kauan sitten, lahonneen tammen katveessa, keltaisessa mökissä, suuren suuri isä-karhu ja sen melko isoksi venähtänyt äiti-karhu sekä liuta isoina itseään pitäviä pikkukarhuja.

Suvena otsot olivat onnellisia. Ne tepastelivat pihamaalla, polskuttelivat muovisessa uima-altaassa ja grillasivat täytettyjä herkkusieniä, kanankoipia ja possunkylkeä ja päivästä päivään niitä illan tullen väsytti.

Yöllä pienten karhujen kuorsatessa pikkuruisissa sängyissään, hyttysmyrkylle haiseva isä-karhu makasi hikisenä isossa sängyssä ja siellä pötkötti myös äiti-karhu.

- Nukutko?

Isä-karhu liikahti ja tiedusteli, mikä hätänä. Äiti-karhu supatti, selitti ja selvitti ja ennen kuin oli omasta mielestään edes päässyt asiassa alkuun, totesi isä-karhu komealla äänellä, kuinka asiat pitäsi tehdä. Äiti-karhu itkeä tihrutti pieniä kyyneliä ja kuiskasi, ettei koskaan saanut keskeytyksettä kertoa tunteistaan, ikinä!

Mitä minä tein väärin?

Isä karhu tuijotti hämmentyneenä äiti-karhua ja kysyi, eikö tämä odottanut ongelmaansa ratkaisua. Omasta mielestään isä-karhu toimi esimerkillisesti, jopa kontiomaisen komeasti, löytäessään punaisena poukkoilevan rihman eriväristen solmuun menneiden ja mahdottomasti sekoittuneiden lankojen vyyhdistä.

- En halua, että sinä ratkaiset minun ongelmani, äiti-karhu sanoi. – Haluan, että otat vastaan tunteeni!

Seuraavana päivänä isä-karhu kuunteli hipihiljaa, kun äiti-karhu puhui ja puhui ja vaikka äiti-karhu puhui ja puhui ja puhui, Isä-karhu oli kuulolla ilmeettömänä, inahtamatta ja silmiään räpäyttämättä.

No, mikä nyt meni pieleen?

- Miksi et sano mitään? Äiti-karhu kysyi.

- Kuuntelen sinua ratkaisematta ongelmaa, isä-karhu vastasi.

Äiti-karhu huokaisi: - Yritän keskustella kanssasi isä-karhu! En halua ongelmanratkaisua, tässä ei tarvita empaattista eläytymistä, odotan sinun juttelevan, jakavan kanssani aiheen sinussa herättämiä ajatuksia ja tunteita.

Nyt isä-karhu huokaisi. Sen pituinen se. Loppu.