Kuka hiippailee meidän kotona?

Ei voi olla totta! Pidätän hengitystä. Lapset on pistetty nukkumaan. Istumme iltateellä, kun eteisestä kantautuu outoa ääntä. Kuka hiippailee meidän kotona?

Kuinka monta kertaa illassa nukkumaan menevällä lapsella voi olla pissahätä? Entä kuka osaisi selittää rouva Jokiselle, miksi kullanmuruille tulee isohätä heti, kun lastenkammariin on toivotettu hyvää yötä?

Olen saatellut perheemme kuutta lasta untenmaille ja näinä ikimuistoisina vuosina, jolloin ajattelen, että tämänkin herkullisen tarinan muistan ikuisesti unohdan sen kääntyessäni tai ottaessani askeleen, mistä minä puhuinkaan?

Kuulen outoja ääniä

Nyt ei kukaan, ei, ei keskeyttänyt, mutta vessasta kantautuu kynsiharjan suhina. Sitkeä rapina ja kraanasta lorisee suurella paineella vettä. Joku on lukinnut oven ja kerrankin minun ei tarvitse muistuttaa käsienpesusta.

Kuulen, kuinka kynsiharjalla jynssätään lavuaaria, harjakset kiitävät kaakeleissa, harjan kopsahdellessa seinänkulmaan. Vesi kohisee ja vedenpinta nousee, pato pettää, tsunami vyöryy lattialle ja vaaleanpunaiset varpaat heiluttavat lisää laineita.

Istun paikallani pohtien, miten etenisin. Tämän olen kokenut monet kerrat. Voin antaa ajan kulua. Odottaa ja lopulta nähdä lapsen kävelevän turhautuneena ja vesileikkeihin tylsistyneenä sänkyynsä. Voin valita keskeyttämisen, määrätietoisena auktoritettina esiintymisen, harjoitella puheiden pitämistä ja testata teoreettisen kaavion purkamista suusanallisessa esityksessä unta karttelevalle, tiedättehän, nukkumaanmenoaika ja rauhoittuminen ja yöunien merkitys mukulalle.

Kuinka suhtautua iltatemppuiluun?

Olen, kyllä rouva Jokinen tietää ja huokaa, olen. Minä olen siivonnut sängyn ympäristön ylimääräisistä ärsykkeistä. Olen tuulettanut huoneen. Oi, kuinka raikasta ja vilpoista! Olen lukenut uuvuttavia satuja. Viettänyt hersyvän ja hauskan #tankataanläheisyyttäjahellyyttähetken. Olen aloittanut koneiden alasajon hyvissä ajoin. Noudattanut kaavaa. Kirjoittanut rutiinit muistilappuun ja takertunut kynsilläni mahdollisuuteen. Toteuttanut lastensuojeluviranomaisten yleisesti hyväksymää vuorokausirytmiä ja olen, minä olen jutellut tunteista ja ehdottanut, että jatketaan juttua toisena päivänä. Olen kirjoittanut muistiin televisiossa puhuvan nannyn ajatuksia ja pohtinut psykologin pohdintoja ja hyödyntänyt vanhankansan viisautta ja isoäidin ohjeita ja ystävien kokemuksesta viisastuneena ja tosiäitien rohkaiseman huomannut, että on aikoja, jotka toistuvat.

Tämä on yksi niistä. Kymmenen vuoden aikana jokaisella on ollut omansa. Olen nähnyt lettipäiden kikattavan vessanovella, prinsessan sisustamassa pönttöä söpömmäksi, supersankarin taistelemassa loputtoman pitkää vessapaperikäärmettä vastaan ja yksi oli varjoissa kulkeva vakooja, joka hitain askelin eteni lastenhuoneelta kylpääriin skannaten näkemäänsä dataksi, josta salapoliisin lailla latasi tosiasioita aamiaspöydässä. Entäs tämä iltatähti, joka ryömii petivaatteiden alla, hiukset hikisinä, posket punaisina, silmät loistaen ja leveästi hymyillen äidin nostaessa peiton kulmaa.

 - Ai, sä huomasit?