Ekakerta ei unohdu!

Ekakerta on viatonta sekoilua. Oi, kuinka touhukasta ja sottaista se on, rouva Jokinen funtsailee. Odotukset ovat korkealla, mutta lopulta sitä tyytyy siihen, mitä sattuu saamaan.

Tunsin itseni valmiiksi tositoimiin


Hoh hoijaa, rouva Jokinen polkaiseee vauhtia keinustuolissaan. Tuona kyseisenä päivänä olin yksin kotona. Päätökseni oli kypsynyt kotimatkalla. Tänään se olisi tapahtuva. Olin vakuuttunut olevani valmis.

Riisuin kouluvaatteet yltäni. Valitsin hommaan sopivan hamosen. Letitin hiukseni huolellisesti ja kiinnitin pampuloilla. Lakka puupallojen pinnassa hilseili. Kietaisin vaaleanpunaisen esiliinan suojakseni.

Pian löysin tarvitsemani välineet. Nuuhkin vaniljatankoa. Mittailin silmämääräisesti perunajauhoja, kaakaopulveria. Ups, punanokkaisesta sirottimesta ryöpsähti reilu ripaus suolaa. Muistan, kuinka poskiani kuumotti, käsi vapisi ja hella kuumeni nopeammin kuin osasin odottaa.

Huh, huh, onneksi ei käynyt hullusti!


Jatkoin puuhaastelua vain huomatakseni, että jokin oli mennyt pahasti pieleen. Äidin tekemänä suklaakiisselistä tuli samettisen pehmeää, omani  tutisi harmahtavana klönttinä, tuhnuisten kuplien poksahdellessa arvaamattomasti.

Kiihkeän odottavana lipaisin lusikasta ja poltin kieleni. Kippasin kökkäreen lautaselle ja viilsin kiisselistä palasia. Maidon kanssa näykin muutaman.

Mittaamisen taitoa pidetään aikuisten keskuudessä selviönä. Tietenkin tiedät tasatunnit, osaat ilmoittaa painosi tai laskea kotisi neliöt.

Kadutko sitä, että yritit parhaasi?


Rouva Jokinen osaa vitosen kertotaulun ulkoa ja prosenttilaskuista hän selviää vaatekaupassa tarkistamalla lopullisen hinnan valmiiksi lasketuista kylteistä, mutta ymmärtääkseen asian arvon, keitoksen herkullisuuden, erottaakseen aidon väärennöksestä, meidän täytyy töppäillä, eksyä ja erehtyä.

Äiti kertoi, että perunajauhoja olisi pitänyt lisätä ruokalusikalla vähitellen. Minä kippailin keitokseen täydennystä peltisellä desimukilla. Nopeasti ja enemmän, suurempia annoksia ja kelluvia kokkareita.

Vastoinkäymiset sisältävän paljon iloa. Ei tietenkään sillä hetkellä. Kerronpa kuitenkin kliseisen ajatuksen tähdistä, jotka näkyvät parhaiten pimeällä. Älä lannistu, jos hella savuaa, soppa kuplii tai poltat näppisi. Aloita alusta tai tee jotain ihan muuta, mutta älä anna periksi!

JK. Pysyn nöyränä ja myönnän, etten oppinut tekemään suklaakiisseliä. Valitsen vanukkaat kaupan hyllystä, enkä kadu päätöstäni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unien tulkinta

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?