Tätä et tiennyt tisseistä

Ryntäät, daisarit, ketunnokat, munkit - rakkaalla on monta nimeä. Rouva Jokinen on iloinen omista meloneistaan. Niistä on ollut paljon iloa.

Hurjat tarinat muokkaavat mielikuvia

Aikalaiskertomukset elämän ensiaskelista ovat muovanneet rouva Jokisen mielikuvaa itsestä. Puheet laiskasta, suorastaan flegmaattisesta vastasyntyneestä vaikuttivat osaltaan hänen innokkuuteensa raskausaikana valmistautua äitiyden tehtäviin.

Perimätiedon mukaan muiden pallerot imivät rintaa posket punaisina, allekirjoittaneen pyöritellessä nänniä suussaan ymmärtämättä todellista tehtäväänsä. Onneksi kuusikymmentäluvulla oli asiansa osaavia terveydenhoidonammattilaisia, jotka opastivat äitiäni imemisinnokkuuden lisäämiseksi nipistämään vastasyntyneen tyttärensä poskia.

Pelko epäonnistumisesta motivoi hankkimaan tietoa

Odottaessani itse esikoistani luin hurjia juttuja imetyksestä, maidon herumisesta, herkun vähyydestä, yösyötöistä ja vierihoidosta. Ahmin kaiken kirjallisuuden, jota käsiini sain ja opettelin ulkoa kätilöille suunatut ohjeet imetykestä.

Luettu muuttui todellisuudeksi napanuoran katkettua. Rintani turposivat tuplaten kokonsa. Ne olivat kivikovat ja kipeät. Verisuonet pullistelivat ihon muuttuessa läpikuultavaksi.

Jättidaisarit sisälsivät jymy-yllätyksen

Olin tutustunut myös luonnonmukaiseen hoitoon, valmistautunut kivunlievitykseen valkosipulinkynsillä ja sipulimurskalla. Kaalinlehtien kerrottiin helpottavan pehmopallojen kuumotusta. Oi ja niin ne tekivät! Milloin en seissyt lämpimän suihkun alla, haudoin kihelmöiviä kellukeita kaalinlehdillä.

Lapsen läheisyydessä tapahtui kummia. Valkeaa, tahmaista, imelälle tuoksuvaa nestettä suihkusi nänneistäni niin suurella paineella, että ilmaan piirtyi valkoinen kaari. Ensihämmennyksestä selvitessäni ja vauvan ahmiessa vatsantäytettä tajusin olevani maaäiti. Maitoa virtasi niin vuolaasti, että kylvin siinä kuin Kleopatra.

Olin kauhuissani. Somat tisukat olivat kuin jättitankit, joiden luumun kokoisista nänneistä tulvi litkua aina kun vain vilkaisin vauvaa, kosketin pehmeää ihoaan, kuulin pienokaisen äänen tai huomasin hänen suunsa hamuavan tissiä.

Hämmentävä hetki pesuhuoneessa

Olin superonnellinen imetyksen onnistumisesta, tyytyväisestä ja hyvin kasvavasta lapsesta, samaan aikaan epävarma elämänmuutoksesta ja sen tuomasta tuoksusta.

Tätä kirjoittaessani mietin pakahduttavaa onnen tunnetta seistessäni esikoispoika sylissäni. Puseroni oli läikikäs happamalle haisevasta puklusta, rinnukset maidosta märät ja pestessäni kylpyhuoneessa lasta tämä pissasi päälleni.

Äitiys on jotain käsittämättömän kummallista, karheaa ja kaunista.