Upeaa, jos olet luuseri!
Onnittele itseäsi, sinä epäonnistunut. Taputa kuule ihan reilusti olkapäätä. Nosta peukku ja anna aplodit. Hihku hip hip hurraa. Rouva Jokinen sen tietää:
Onnea on olla luuseri (*).
Kops Poks Naps
Matelin autoletkassa kohti Mannerheimintietä, kun kulkuvälineen oikea
etupyörä tömähti Tullinpuomin Shellin kohdalla asfvaltissa ammottavaan reikään. Tadam.
Sitten posahti oikea takapyörä. Poks! Niskassa naksahti, auto ulvahti ja kuski
säikähti.
Kuoppa
1) maahan kaivettu syvennys tai reikä
2) tien kantavaan kerrokseen syntynyt reikä
3) maakellari
Lähde: wiktionary.org
|
Kuinka en nähnyt kuoppaa tulevaksi?
Ei elämässä ehdi kaikkea huomata. Tilanteen vakavuuden hahmottaa yleensä
jälkeenpäin, kaverin arvioidessa viimassa renkaan kuntoa, kun puolison
kulmakarvat kättelevät otsalohkolla miehen luetteloidessa tarvittavia varaosia.
Yleinen harha on, että pimeän kohdannut on epäonnistuja, luuseri, mogaaja, häviäjä, meillä rämpijöillä on
monta nimeä ja vielä enemmän on keinoja saada kompuroija nopeasti pois kuoppaiselta
tieltä.
Unohda koko juttu!
Mitä väliä! Lopeta toi itsesääli!
Älä jauha eilisestä! Yritä! Tsemppiä! Topristaudu! Kun vähän viitsit
panostaa! Pikku ponnistus! Se ei pelaa, joka pelkää! Ajattele lapsia! Ajattele
itseäsi! Ajattele nyt, mitä muut sanovat! Kyllä, kyllä rouva Jokinen tietää
entuudestaan kuinka näitä keskusteluja käydään. Tietenkin ajan ensikerralla varovaisemmin!
Voi olla, että karkkilakko katkeaa, lenkkikaverisi tekee oharit, et ehdi
kuntosalille, lääkäri kieltää jalkakyykyt, kadotat hikipannan, hukkaat
laihdutusvinkit, jätät liikuntasetelit lunastamatta, et pysty et kykene. Halusit
tosi, tosi paljon. Mutta, nyt et onnistunut.
Rouva Jokinen miettii vaihtoehtoja. Kuoppa ilmestyy kuin tyhjästä. Se on
peitetty ovelasti ja kulkija astuu ansaan. Optinen harha, luulet kuoppaa
mäeksi. Joku valehtelee, että ei se oikeasti ole syvä tai että eihän sellaisia
edes ole. Polkaiset lapiota muutaman kerran ja putoat.
Entä jos on aina asunut näköalattomassa maaperässä, eikä kukaan ole
ojentanut kättään ja pyytänyt: - Hei, sinä kaunis ihminen, tule ylös sieltä!
Kuka saa määritellä sen,
millä nimellä sinua kutsutaan?
Kirjoitan tätä sinulle, rakas ystävä, joka nyt pyyhit haisevaa lietettä
poskipäiltäsi. Kirjoitan sinulle, joka et ole havainnut valoa tänä talvena.
Sinulle, joka nuolet suolavettä suupielestä ja sinulle, joka olet kadottanut kartan ja
fikkarin. Sinulle, joka yritit parhaasi.
Jos
1) et ymmärrä, mistä puhun, asia ei koske sinua.
2) nyökytät, jatketaan juttua.
Lihavan trikoot
naurattavat tosielämässä
Rouva Jokinen huomasi salsaryhmäläisten
katselevan muualle saapuessaan ihon myötäisessä topissa ja pehmeissä
capritrikoissa tanssitunnille. Merenguen ja bachatan soidessa hän näki peiliseinistä sisarten katseet. Puhuessan rouva Jokiselle rytmimaisteri valitsi lapselle
tai vajakille tarkoitetun katseen. Mikä on tuo alentuvan takakireä suuviiva ja
vaivaantuneisuus?
On uskomattoman monta tapaa eristää ylipainoiset ihmiset ja saada huono
fiilis isokokoisille. Enkä puhu nyt edes Aleksanterinkadun Henkan ja Maukan
vaatekokotarjonnasta, jossa rievut päätyvät s-kokoon.
Pohtiessani tänään liikunnan lisäämistä, muistan vieläkin lähes kymmenen
vuoden takaisen kokemukseni tanssistudion liukkaalla lattialla. Miksi minulle
tuli silloin olo, kuin olisin esiintynyt komediassa? Hassussa sketsissä tai
teinielokuvassa. Aina on ne nätit tytöt ja sitten kömpelö päähenkilö, joka
yrittää.
Kun sitä haluaisi olla niin kuin muut.
Kun sitä haluaisi olla niin kuin onnellinen.
Ja onnistunut.
Ja itseänsä peilistä katsellessaan sitä toivoisi voivansa nähdä hänet,
jonka sinä hyväksyt.
Miten epäonnistuminen
voisi edes olla hyvästä?
Rouva Jokinen ajattelee omaa elämäänsä ja vastaa rehellisesti, että pääsääntöisesti
kuoppakokemustensa kautta itsestään epävarma on hahmottanut voiman. Sellaisen
alkujytinän, joka saa syyskylvetyn kukkasipulin pysymään elossa routaisessa
maassa. Antaa siviille suunnan ja innon nokkia kohmeista talipalloa
räntäsateessa.
Kesken jääneet dietit, uudenvuoden lupaukset, koskematon hulavanne ja käyttämätön
tanssitunti antavat ymmärrystä minusta. Ja ymmärtäessäni minua pystyn
määrittelemään paremmin, mihin pystyn ja mihin en. Mitä minä haluan.
Uskallan veikata, että tähän asti onnistunut sokerilakkoni ei olisi
edennyt näin pitkälle ilman vuosien epäonnistumisia ja takapakkeja.
Keskeneräisyyden sietäminen, omien rajojen tunteminen ja unelman
konkretisoituminen pettymysten kautta on voimaannuttanut heikkoa. Tänään olen
päässyt jo tähän asti.
Asioita voi katsoa niin monelta kantilta. Ehkä joku lukija on
kateellinen rouva Jokisen tuuletuksesta. Pois sellainen. Kyllähän allekirjoittaneen
sokerittoman iloa voisi höylätä muistuttamalla menneistä vuosista ja miten ne
vuosirenkaat oikein siihen keskivartalolle ilmestyivät.
Vähän hellyyttä kehiin ja ystävällisyyttä, anna itsellesi armoa ja
rakkautta!
Asioilla on tapana järjestyä.
(*) luuseri
substantiivi
(arkikieltä) häviäjä,
henkilö joka epäonnistuu yrityksissään
Liukasta laskiaista ja hyvää kevään odottelua.
VastaaPoistaKiitos taas jutustasi!!
Kiitos Anonyymi! Huomasitko, julkaisin just uuden tekstin. Juu, keväthän on jo pitkällä, linnut laulavat ja Loop soittaa latinorytmejä. t. Tiipi :)
VastaaPoista