Upeaa, jos olet luuseri!

Onnittele itseäsi, sinä epäonnistunut. Taputa kuule ihan reilusti olkapäätä. Nosta peukku ja anna aplodit. Hihku hip hip hurraa. Rouva Jokinen sen tietää: Onnea on olla luuseri (*).

Kops Poks Naps


Matelin autoletkassa kohti Mannerheimintietä, kun kulkuvälineen oikea etupyörä tömähti Tullinpuomin Shellin kohdalla asfvaltissa ammottavaan reikään. Tadam. Sitten posahti oikea takapyörä. Poks! Niskassa naksahti, auto ulvahti ja kuski säikähti.

Kuoppa
1) maahan kaivettu syvennys tai reikä
2) tien kantavaan kerrokseen syntynyt reikä
3) maakellari
Lähde: wiktionary.org
Kuinka en nähnyt kuoppaa tulevaksi?

Ei elämässä ehdi kaikkea huomata. Tilanteen vakavuuden hahmottaa yleensä jälkeenpäin, kaverin arvioidessa viimassa renkaan kuntoa, kun puolison kulmakarvat kättelevät otsalohkolla miehen luetteloidessa tarvittavia varaosia.

Yleinen harha on, että pimeän kohdannut on epäonnistuja, luuseri, mogaaja, häviäjä, meillä rämpijöillä on monta nimeä ja vielä enemmän on keinoja saada kompuroija nopeasti pois kuoppaiselta tieltä.

Unohda koko juttu! 

Mitä väliä! Lopeta toi itsesääli!


Älä jauha eilisestä! Yritä! Tsemppiä! Topristaudu! Kun vähän viitsit panostaa! Pikku ponnistus! Se ei pelaa, joka pelkää! Ajattele lapsia! Ajattele itseäsi! Ajattele nyt, mitä muut sanovat! Kyllä, kyllä rouva Jokinen tietää entuudestaan kuinka näitä keskusteluja käydään. Tietenkin ajan ensikerralla varovaisemmin!

Voi olla, että karkkilakko katkeaa, lenkkikaverisi tekee oharit, et ehdi kuntosalille, lääkäri kieltää jalkakyykyt, kadotat hikipannan, hukkaat laihdutusvinkit, jätät liikuntasetelit lunastamatta, et pysty et kykene. Halusit tosi, tosi paljon. Mutta, nyt et onnistunut.

Rouva Jokinen miettii vaihtoehtoja. Kuoppa ilmestyy kuin tyhjästä. Se on peitetty ovelasti ja kulkija astuu ansaan. Optinen harha, luulet kuoppaa mäeksi. Joku valehtelee, että ei se oikeasti ole syvä tai että eihän sellaisia edes ole. Polkaiset lapiota muutaman kerran ja putoat.

Entä jos on aina asunut näköalattomassa maaperässä, eikä kukaan ole ojentanut kättään ja pyytänyt: - Hei, sinä kaunis ihminen, tule ylös sieltä!

Kuka saa määritellä sen, 

millä nimellä sinua kutsutaan?


Kirjoitan tätä sinulle, rakas ystävä, joka nyt pyyhit haisevaa lietettä poskipäiltäsi. Kirjoitan sinulle, joka et ole havainnut valoa tänä talvena. Sinulle, joka nuolet suolavettä suupielestä ja sinulle, joka olet kadottanut kartan ja fikkarin. Sinulle, joka yritit parhaasi.

Jos
1) et ymmärrä, mistä puhun, asia ei koske sinua.
2) nyökytät, jatketaan juttua.

Lihavan trikoot 

naurattavat tosielämässä


Rouva Jokinen huomasi salsaryhmäläisten katselevan muualle saapuessaan ihon myötäisessä topissa ja pehmeissä capritrikoissa tanssitunnille. Merenguen ja bachatan soidessa hän näki peiliseinistä sisarten katseet. Puhuessan rouva Jokiselle rytmimaisteri valitsi lapselle tai vajakille tarkoitetun katseen. Mikä on tuo alentuvan takakireä suuviiva ja vaivaantuneisuus?

On uskomattoman monta tapaa eristää ylipainoiset ihmiset ja saada huono fiilis isokokoisille. Enkä puhu nyt edes Aleksanterinkadun Henkan ja Maukan vaatekokotarjonnasta, jossa rievut päätyvät s-kokoon.

Pohtiessani tänään liikunnan lisäämistä, muistan vieläkin lähes kymmenen vuoden takaisen kokemukseni tanssistudion liukkaalla lattialla. Miksi minulle tuli silloin olo, kuin olisin esiintynyt komediassa? Hassussa sketsissä tai teinielokuvassa. Aina on ne nätit tytöt ja sitten kömpelö päähenkilö, joka yrittää.

Kun sitä haluaisi olla niin kuin muut.
Kun sitä haluaisi olla niin kuin onnellinen.
Ja onnistunut.
Ja itseänsä peilistä katsellessaan sitä toivoisi voivansa nähdä hänet, jonka sinä hyväksyt.

Miten epäonnistuminen 

voisi edes olla hyvästä?


Rouva Jokinen ajattelee omaa elämäänsä ja vastaa rehellisesti, että pääsääntöisesti kuoppakokemustensa kautta itsestään epävarma on hahmottanut voiman. Sellaisen alkujytinän, joka saa syyskylvetyn kukkasipulin pysymään elossa routaisessa maassa. Antaa siviille suunnan ja innon nokkia kohmeista talipalloa räntäsateessa.

Kesken jääneet dietit, uudenvuoden lupaukset, koskematon hulavanne ja käyttämätön tanssitunti antavat ymmärrystä minusta. Ja ymmärtäessäni minua pystyn määrittelemään paremmin, mihin pystyn ja mihin en. Mitä minä haluan.

Uskallan veikata, että tähän asti onnistunut sokerilakkoni ei olisi edennyt näin pitkälle ilman vuosien epäonnistumisia ja takapakkeja.

Keskeneräisyyden sietäminen, omien rajojen tunteminen ja unelman konkretisoituminen pettymysten kautta on voimaannuttanut heikkoa. Tänään olen päässyt jo tähän asti.

Asioita voi katsoa niin monelta kantilta. Ehkä joku lukija on kateellinen rouva Jokisen tuuletuksesta. Pois sellainen. Kyllähän allekirjoittaneen sokerittoman iloa voisi höylätä muistuttamalla menneistä vuosista ja miten ne vuosirenkaat oikein siihen keskivartalolle ilmestyivät.

Vähän hellyyttä kehiin ja ystävällisyyttä, anna itsellesi armoa ja rakkautta!

Asioilla on tapana järjestyä.


(*) luuseri
substantiivi
(arkikieltä) häviäjä, henkilö joka epäonnistuu yrityksissään





Kommentit

  1. Liukasta laskiaista ja hyvää kevään odottelua.
    Kiitos taas jutustasi!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anonyymi! Huomasitko, julkaisin just uuden tekstin. Juu, keväthän on jo pitkällä, linnut laulavat ja Loop soittaa latinorytmejä. t. Tiipi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unien tulkinta

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?