Tämä tulee muuttamaan arkeni

Rakas lukija, muistatko vielä alun? Kuinka päätin kirjoittaa Kotiasia -blogia ja olla oikein terveellinen ja hyvinvoiva? Ai, muistat! Oih, minä niin toivoin, että olisit unohtanut.

Tänään mietin, että jos menisin sinne pyörällä. Ja oikein katsoin Reittioppaasta, millainen matka olisi. Kuusitoista kilometriä ja jos ajaisin seitsemäntoista kilsaa tunnissa matkantekoon kuluisi viisikymmentäkuusi minuuttia. Sehän on kaksikymmentä minuuttia vähemmän kuin julkisilla!

No huh, näin toimii suklaapalalaskuri

Tutkailen tietoja. Nousuja on yhteensä 221 metriä. Hyvä ystävä, onko se paljon? Jos suurin korkeusero on neljäkymmentäkolme metriä, kestääkö polkimet punnerrusta, repiessäni tankoa pysyykö se kiinni rungossa, muuttuuko mankelointi taluttamiseksi? Rouva Jokinen läkähtyy lukiessaan.

Retkeni aikana kuluttaisin laskurin mukaan kahdeksan palaa suklaata. Kahdeksan palaa suklaata! Rouva Jokinen on varma, että suklaapaloja tulisi popsittua tuplasti enemmän.

Viime pyrähdyksestä on kulunut vuosi. Silloin lähdin kylmiltäni ihan vain näyttääkseni, ettei siippani väite pidä paikkaansa. Minäkö muka ruosteessa!

Illalla, kun lapset olivat jo nukkumassa, hiljainen kylätie hämärä ja naapuritalon kuistinvalo särisi, puuskutin kotia kohti peppu puutuneena, lihakset tunnottomina, yltäpäältä hiessä, kädet täristen.

Kotipihalla tuuletin näyttävästi voittoisaa saapumista piittaamatta siitä, että matkantekoon oli tuhrautunut tunteja. Pidin myös visusti omana tietonani pitkän suoran, jossa jalankulkija ohitti minut kävellen.

Milloin on hyvä hetki?

Viikonloppuna osallistuin innostavaan GLS-seminaariin. Sain kortin, jonka kannessa komeili: “On olemassa suurempi näky, jossa on sinun nimesi.” Sisäpuolella kysyttiin: “Mikä on seuraava askeleesi?” En ole vielä kirjoittanut vastaustani.