On sellaistakin tapahtunut!

On aika nousta uima-altaasta. Rouva Jokinen kipittää vilakan illan hämärtyessä pihapolkua pitkin pukuhuoneeseen, kiipeää kuluneille lauteille. Nostelee haalistuneet uikkarit kuivumaan, kietoo froteepyyhkeen hiuksiinsa ja kohtaa todellisuuden. Saunassa on kuuma ja kesäsäätä luvataan viikonlopuksi.

Mutta sanokaa mun sanoneen, nyt on syksy! Hanhet tepastelevat pellolla, tylysti töllistelevät vesipedot mekastavat törröttävien heinänkorsien keskellä, yksi mustavalkoinen kissakin siellä vaanii, ojan pientareella pikkuhiirulainen pakenee punaruskeaa kettua ja järveltä kantautuu vesilintujen rytmikäs ääntely.

Miksikö ne pitävät sellaista meteliä, vastasin pienimmälle, jota oudot kiljahtelut pelottivat. Ne kertovat toisilleen, että on aika mennä ja on aika lähteä, on upeaa suunnata nokka kohti kotia.

Entä, jos arki on kadonnut?

Syksyn tullen moni asia on muuttunut. Koska rouva Jokinen pitää listoista, keräili hän huomioitansa: herätyskello pitää outoa ääntä, aamuisin hiukset – kääk ja vaatteet, mitä puen päälleni?

Sitten mietin, miltä tuntuu palata arkeen, jos normipäivä on muuttunut. Jos kesän aikana on menettänyt puolisonsa, saanut tietää sairastuneensa vakavasti, haavoittanut sydämensä, vaihtanut työpaikkansa, ajautunut velkoihin tai kadottanut elämänilonsa.

Siihen verrattuna minun murheeni on pieni. Riittää, että lohdutatte sanomalla, että toden totta, farkut voivat kutistua helteisenä kesänä kaapissa.

Mikä on sinun vuodenaikasi?

Kiehautan kupin kaakaota, lorautan vaniljakiisseliä tyttäreni iltapäivällä pyöräyttämän omenapiirakan päälle. Oman pihan omenista! Katuisinko kesävieraiden kanssa vietettyjä hetkiä, kesäkurpitsakakun juustokuorrutusta tai lämmintä sulatejuustoa herkkusienen sisällä?

Ystäväni Heini saa syksyn tullen puhtia. Kun muut kietoutuvat nuttuihin, napittavat takkinsa tiukemmin, suojautuvat myrskytuulilta, valittelevat hämärää ja sateenvarjoelämän hankaluutta, Heini nostaa katseensa ja hihkuu riemusta. Hänen luomisintonsa ja valoisuuteensa hehkuvat elokuun pimenevässä silhuetissa. Syksy on täynnä uusia alkuja ja ideoita.

Kaikki on paremmin syksyllä, (huokaus), uskokaamme Heiniä.

Ps. Käy kurkkaamassa – Heinillä on upea blogi!