ONKS PAKKO SYÖDÄ?

Oletko maistanut peruskoulun päättymisen jälkeen lihapullia, kalapuikkoja tai pinaattilettuja? Kaikissa on sama rasvainen jälkimaku ja ikävä haju. Koostumus muistuttaa lintuemon möyhentämää ravintorikastaklönttiä.

KUN RUOKA EI MAISTU

Ei kiitos, jos vaihtoehtoina on porkkanat, sellerit ja kaalikeitto, vedessä liotetut linssit, hienoksi jauhetut siemenet tai juomalasissa idätetyt pavut, etelästä raakana rahdatut tomaatit, hampaissa narskuvat herneet, kylmässä veltostunut kurkku, mauttomat salaatinlehden. Appelsiini kirvelee, omena vetää ikenet kippuralle ja granaattiomenan siivous on sotkuista. Rouva Jokisella ei ole nälkä. Ei hän oikeasti haluaisi edes syödä.

Ei rouva Jokinen kaipaa riistaa, grillikylkeä, häränpihviä, ei edes käsin tehtyjä herkkumakkaroita, stroganovia tai maksapasteijaa. Ne ovat liian rasvaisia, liian lihaisia.

- Yök!

MITÄ TEHDÄ, KUN HIMOTTAA?

Rouva Jokisen ruokavalio on oikeastaan hyvin rajoittunut. Suorastaan vääristynyt, joku saattaisi soimata, mutta rouva Jokisen mielestä surkastuminen on keskittymistä, erikoistumista siihen, missä on paras.

Olkoonkin, että valinta on suorastaan hengenvaarallinen tai ainakin epäterveellinen ja saa aika ajoin rouvaparan vatsan sekaisin, nupin huimaamaan, itseinhon nousemaan ja sokerihumalan syövereissä, riippuvuuden vainotessa nostaa päätään pelko huomisesta ja huoli sen menettämisestä. Silloin rouva Jokinen lupaa ja vannoo, ettei ikinä enää syö yksin irtareita, varasta lasten joulusuklaita, nuole kakkutaikinakippoa, valitse jättipussia, napostele Panttereita elokuvateatterin hämyssä tai korvaa lounasta Tuplalla. Hik, hän nikottelee ja valittaa närästystä.

KOSKA OLEN ANSAINNUT SEN!

Sokeriruokavalioon liittyy pieni pikantti yksityiskohta, josta rouva Jokinen on mielissään. Paahtimo- ja suklaakauppa Caffin konvehdin saa vain hän, joka on sen ansainnut.

Minä olen! Olen kipittänyt kilometrejä, pitäytynyt lähes melkein ruokavaliossa, ollut aikalailla asiaan sitoutunut ja muutenkin söpö. Missä herkkupalat? Missä minulle kuuluvat palkinnot viipyvät? Haluan nameja!

TARTU TILAISUUTEEN

Viime yönä puolisoni lueskeli kirjaa, jossa rusketussuihkuun ja hampaiden valkaisuun luottava jenkki innosti saavuttamaan pysyvän muutoksen elämässä. Vain kolme viikkoa ja tavasta tulee tottumus, tottumuksesta osa arkea. Aloita nyt!

Aamulla pohdin, että jos sitoutuisin puhumaan kolme viikkoa ruotsia, tulisiko minusta suomenruotsalainen? Jos hymyilisin seuraavat kaksikymmentäyksi päivää, olisinko onnellinen?

- Pala kakkua!