Ennätysmäärä kävijöitä tässä kuussa

Rouva Jokinen on tyrmistynyt. Kotiasia-blogiin tykästyneitä löytyy ympäri maailmaa. Sellaisistakin paikoista, joissa hänellä ei ole tuttuja, ei kaukaisia sukulaisia, eikä edes rikasta omaista, jonka ainoana elossa olevana jälkeläisenä häntä jäljittäisi sujuvasanainen huijari.

On aika kiittää lukijoita


Aloittaessani tammikuun ensimmäisenä päivänä laihduttamisen ja julkaistessani samana päivänä Kotiasia-blogini, toivoin saavani muutaman kaverin, joiden kanssa jakaisin sokeritonta elämää, imeskelisin kananluita, narskuttelisin omenankuorista flavonoideja, herkuttelisin rusinoilla, elämän pähkinöitä samalla pyöritellen.
  
Lähetän suukkoja lukijoilleni Jenkkeihin, Kanadaan, Saksaan, Kroatiaan, Bulgariaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Itävaltaan, Etelä-Koreaan, Keniaan, Norjaan, Ruotsiin, Ranskaan, Tanskaan, Italiaan, Australiaan, Alankomaihin, Araabiemirikuntaan, Ukrainaan, Puolaan, Thaimaahan, Laosiin, Israeliin, Jordaniaan, Etelä-Afrikkaan, Espanjaan, Irlantiin, Portugaliin, Japaniin, Hong Kongin hulinaan ja rakkaaseen kotimaahani Suomeen.

Ootte ihan parhaat lukijat ikinä!


On ollut päiviä, että ilman facebook-ystävien välitöntä kannustusta, tekstiä ei olisi syntynyt. He ovat myös napanneet minut ekasta pompusta syliinsä ja kietoneet epävarman aloittelijan ihanaan lämpöönsä.

Yritin kerätä jokaisen nimen listaan, pahoittelen jos et löydä omaasi. Rouva Jokinen on toivoton arkistoinnissa. Pahoittelen.

Kiitän nöyrästi tykkäyksistä


Kiitos, Asser, Annemari, Anne, Anna, Anneli, Annemari, Anna-elina, Charlotte, Daisy, Eeva, Elise, Eve, Elina, Elin, Essi, Eva, Fanny, Hanne, Heini, Hannamari, Heikki, Heidi, Hanna, Jessica, Juha, Joonas, Jenny, Jutta, Kristiina, Kati, Kimmo, Kaisa, Katja, Katja, Kriske, Katarina, Kirsi, Kipa, Lena, Marja-Leena, Marika, Maria, Markku, Maria, Mika, Minna, Marjukka, Mia, Merja, Martti, Maria, Mary, Minna, Miriam, Mirja,Nina, Orvokki, Oona, Piia, Päivi, Pamela, Satu, Sirkka, Säde, Seija, Sakari, Susanna, Seija, Sari, Sani, Sanna, Siiri, Tarja, Tuula, Tea, Tanja, Teresa, Tiina, Tapio, Terhi, Ulla, Raija, Risto, Rebecca, Rommy ja Rosa.

Wau, kuinka moni rohkaisi sanoillaan!


Kiitos sanoista, jotka antoivat rohkeutta kirjoittaa, juosta räntäsateessa, kieltäytyä suklaapatukasta, pyyhkäistä silmäkulmaa ja kertoa siitä. Kiitos kymmenistä fb-kommenteista seinälläni. 

Kiitos Anneli, Anne, Elina, Eve, Eva, Elise, Heikki, Henna, Heini, Heidi, Hannamari, Hanna, Jukka, Kati, Kaisa, Kristiina, Kirsi, Kimmo, Kipa, Kriske, Lena, Marika, Maria, Minna, Mika, Mia, Mika, Miriam, Merja, Olli, Piritta, Pamela, Raija, Reija, Susanna, Satu, Säde, Satu, Sari, Tuula, Teresa, Terhi, Tiina, Ulla ja Ulriika.


Epätodellisen onnellisena virtuaalimaailmassa


Olen otettu viesteistä blogissani. Erityiskiitos niistä! Katsellessani Katin, anonyymin, Krisuliinin ja kyynelposken sanoja, olo on niin todellinen kuin kotisohvalla tekstejään naputtelevan bloggarin todellisuus vain olla voi. Ootte ihan parhaita!


Kiitokset kotiväelle


Äidilleni sekä Elämäni Miehelle halit ja nöyrät kiitokset. Olette upeita tyyppejä sietäessänne kaltaistani kirjoittajaa, joka päivänä minä tahansa saattaa raapustaa omaksi ilokseen jotain, josta tahtomattaan aiheuttaa teille harmaita hiuksia. Kiitos rakkaudesta ja kannustuksesta!

Kullanmurut, sorry. T. äiti


Jatketaan yhteydenpitoa!


Ps. Kiitos privaattina tulleista sähköposteista, puhelinkeskusteluista, tekstiviesteistä ja kahvipöytäkohtaamisista. Olen kirjoittanut talteen aihevinkkinne, juttutoiveenne ja otan jatkossakin mielelläni vastaan uusia ideoita ja palautetta.

Sulkeudun suosioonne


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää