Ylipainoisen kesäkuulumisia
Kesän lähestyminen huolettaa. Grilliherkut ovat osa sosiaalista yhdessäoloa. Mitä minä nyt syön? Entä kuumana kesäpäivänä, mihin minä voisin käyttää kieltä, jos en saa nuolla jäätelötötteröä? Oletko tarkistanut oman painoindeksisi? Mittasin painoni. Kaikki tapahtuu hitaasti. - Liian hitaasti, huokaa rouva Jokinen. Tarkistin netissä painoindeksini. Aloittaessani tämän projektin olin ”vaikeasti lihava”. Siirtyessäni statukselle ”merkittävästi lihava” huomasin, että ylipaino ei ollutkaan kirous tai olotila, johon en voisi vaikuttaa. Kun nyt siis ”lievästi lihavana” katselen itseäni peilistä, tiedän, olen kaukana alkupisteestä, tiedostan, matkaa on vielä uuvuttavan paljon ja rouva Jokinen arvioi itsensä ajoittain todella haastavaksi matkaseuraksi. Lievästi lihavassa on se huono puoli, että tavallaan tietää olevansa jo kivassa vaiheessa. Löydän vaatteita normipuolelta, teen löytöjä jopa ale-rekistä. Toisaalta verratessaan itseään normaalipainoiseen ”minään” rouva Jokine...