KOTIASIA

Rouva Jokinen on ollut äiti pian seitsemäntoista vuotta. Elämänmuutokseen hän oli varautunut akateemisella tarkkuudella. Lukenut kaiken mahdollisen imetyksestä , kahlannut Kaks’Plussien vuosikerrat, perehtynyt vanhemmille suunnattuihin kasvatusoppaisiin ja tehnyt asialliset sekä mielestään varsin kattavat muistiinpanot aihepiiristä. Mitä pakata mukaan synnytyssairaalaan? Kätilöopistolle otin mukaani käsveskan ja kolme laukkua. Se pienin oli täytetty (ohjeiden mukaan) vaatteilla itselleni ja vastasyntyneelle. Toisessa oli välttämättömät kauneudenhoitovälineet kuten hiusnaamiopurkki, hoitoaine ja shampoo, öljyhoito kaksihaaraisille, kasvojenhoitoon puhdistusemulsiota, Cliniquen saippuaa ja ihotyypin mukaista kosteutusvoidetta, kasvojenkuorintaan mutanaamio, meikkaukseen meikkivoidetta, mattapintaista huulipunaa, ripsaria, poskipunaa ja suurin kaupasta löydetty suti, irtopuuteria, kajalia, luomivärejä, pyöreä hiusharja, fööni, kampa, muotovaahtoa, tummaa kynsilakkaa ja kynsilaka...

Kahden rikkinäisen, eromyllerryksestä selvinneen aikuisen päätyessä parisuhteeseen on päänvaivana käytännön ongelmia. Sellaisia kuten, kuinka monta perunankuorimaveistä tarvitsemme, onko perusteltua kalustaa pikkuruinen olohuone kahdella sohvaryhmällä tai voiko edellisestä elämästä mukana rahdattuja muistoesineitä sijoitella mielensä mukaan kirjahyllyn kunniapaikalle. Entäpä lapset? Rouva Jokinen muistaa vieläkin järkytyksensä, kun lapsilauma sai isännältä luvan kiivetä puuhun. Ohjaako pelko päätöksiäsi? Ann - Ei tule kuulonkaan, mutisin päättäväisesti. – Minun lapseni eivät ole saaneet leikkiä edes leikkipuiston kiipeilytelineessä . - Miksi ei?                    Siksi, että ja lista oli pitkä ja perusteltu ja uuvuttavan asiallinen ja se perustui ennakointiin ja ajatuksiin tulevaisuuden kauheuksista ja lääkärikirjan herättämään pelkoon päävammoista, neliraajahalvaantumisesta sekä harmitukseen rikkinäisistä housuista,...

Teini katsoo uhmakkaasti ja sanoo tietävänsä jo kaiken. Rouva Jokinen pohtii, pitäisikö tiedot tarkistaa. Asiantuntija vinkkaa, odota oikeaa hetkeä Niin ihana ja luonnollinen asia kuin seksuaalisuus ihmisen elämässä on, äitinä koen haasteelliseksi esitelmöidä aiheesta jälkipolvelle. Olen seurannut ohjetta, että asioista kannattaa kertoa sitä mukaan, kun lapsi kyselee . Mitä tehdä, kun taaperolla on naama täynnä finnejä, ääni möreän miehekäs tai muodot kuin venuksella eikä vieläkään tipahtele hämmentäviä keskustelunavauksia? Tahdotko nähdä nätin napani? Rouva Jokinen muistelee oman aikansa seksivalistusta . Leppävaaran ala-asteella opettaja sairastui äkillisesti tunnilla, jossa olisimme saaneet vallankumouksellista tietoa. Hän jätti kullanmurut omien sattunaisten ja hyvin hätäisesti tehtyjen huomioiden varaan. Kaikilla tuskin oli onnea esitellä vuodevaatteista kyhätyn majan hämäryydessä napaansa. Itse sain valistusta hetkeä ennen  papin aamenta . Äitini ker...

Kansainvälisenä naistenpäivänä rouva Jokinen oli kutsuttu Naisverkon järjestämään kevätseminaariin puhumaan aiheesta Unelmanainen. Naiset kannustivat naisia unelmoimaan Ohjelmassa oli musiikkia, taukoliikuntaa, kahvittelua, shoppailua ja puheita. Kuvakooste “unelma slummista” pysäytti. Yksinhuoltaja Rosemary Awuorin tarina on huikea muistutus rakkaudesta, unelmista ja poljettavan ompelukoneen voimasta. Berliinissä asuvan toimittajan puhe aiheeesta “Kuinka kipusin kuopasta” rohkaisi kuulijoita miettimään sanoja, joilla sanoitamme elämää. Kun puhut itsestäsi, kuvaavatko sanat sinua aktiivisena tekijänä vai heijastuuko niistä alaspainettu uhri? Sinä päätät, miten elämästäsi ja itsestäsi puhut! Annin ajatuksista ja elämästä voit lukea lisää hänen blogistaan . Älä käytä luovuuttasi asioiden lykkäämiseen! Kuunnellessani seminarian pääpuhujaa psykoterapeutti Mirja Sinkkosen ajatuksia , löysin kadottamani kipinän. Tiedättekö tunteen, kun nauraa itsekin itselleen? Huokai...

Iltatähti itkee päiväkodin eteisessä. Surkeana ja silmät kyynelissä sopertaa toistellen: - Äiti, älä mee, haluun olla sun kaa! Vältteletkö sinä epämiellyttäviä tilanteita? Kuinka ikävä tilanne. Rouva Jokinen ei pidä ikävistä tilanteista. Hänestä on kiusallista sanoa ei tai tuottaa tietoisesti pettymyksiä. Oi, kunpa kaikki olisivat aina ja ikuisesti onnellisia. Harmillista, että kohtaamattomat asiat ja tekemättömät työt kiertyvät eteemme. Keväällä sen huomaa puutarhassa. Jätäpä kukkapenkki kitkemättä, käännäppä selkäsi hetkeksi ja jo näet vuohenputken voimissaan, tulppaanien kadotessa voimaantuneeseen nokkospöheikköön. Älä nyt niuhota, tämän kerran! Jos annan periksi, rouva Jokinen pohtii, kasvatan kapinaa ja itsepäisyyttä, hui kauhistus, ja huomenna huuto on entistä kovempi. Jos myönnyn pikku leijonan toiveeseen, palkitsen hänet ikävästä käytöksestä ja uhmakkaasta metelistä. Toisaalta, rouva Jokinen hymyilee ajatellessaan suloisia sanoja. “Sinun kanssasi äiti”...

Rouva Jokinen oli treffeillä. Edellisestä kokeilusta oli vierähtänyt vuosi. Silloin naisella oli yltiöpäiset odotukset, tyhjäksi imetty hellyystankki ja epärealistiset odotukset parin tunnin yhdessäolosta. Varo tätä mokaa kahvilassa Mikä voisi mennä pieleen avioparin treffeillä? Veikkaan, että kaikki mahdollinen. Puhumattomat asiat pulputtavat pintaan hallitsemattomasti, sopimatta jääneet riidat repeytyvät riesaksi, yhteyden takkuillessa, ei ole meidän juttuja, eikä mikään naurata. Ilon puuttuessa myös läheisyys on sietämätöntä, koska kaipuu lähelle on kivun kaltainen olotila. Rouva Jokinen muistelee itseään mököttämässä Cafe Aallon kulmapöydässä. Puoliso oli suunnitellut illan etenemisen, täyttänyt sen kohokohdilla ja elämyksillä, mutta kahvilassa rouva Jokinen itkeä tihrusti, koska koki, ettei miehellä ja naisella ollut mitään yhteistä. Miesparka yritti seilata turvallisilla vesillä keskittyen jutustelemaan lapsista, mutta nainen halusi ihan jotain muuta! Mitä, sit...