Kohtalokas hetki kotipihalla: "Isi, auta!"

Kahden rikkinäisen, eromyllerryksestä selvinneen aikuisen päätyessä parisuhteeseen on päänvaivana käytännön ongelmia. Sellaisia kuten, kuinka monta perunankuorimaveistä tarvitsemme, onko perusteltua kalustaa pikkuruinen olohuone kahdella sohvaryhmällä tai voiko edellisestä elämästä mukana rahdattuja muistoesineitä sijoitella mielensä mukaan kirjahyllyn kunniapaikalle.

Entäpä lapset? Rouva Jokinen muistaa vieläkin järkytyksensä, kun lapsilauma sai isännältä luvan kiivetä puuhun.

Ohjaako pelko päätöksiäsi?

Ann

- Ei tule kuulonkaan, mutisin päättäväisesti. – Minun lapseni eivät ole saaneet leikkiä edes leikkipuiston kiipeilytelineessä.

- Miksi ei?

                 

Siksi, että ja lista oli pitkä ja perusteltu ja uuvuttavan asiallinen ja se perustui ennakointiin ja ajatuksiin tulevaisuuden kauheuksista ja lääkärikirjan herättämään pelkoon päävammoista, neliraajahalvaantumisesta sekä harmitukseen rikkinäisistä housuista, hiertymistä käsissä, hiekanmuruista haavoissa.

Onnellisella lapsella on likaiset vaatteet

Neljävuotias hihkui, ekaluokkalainen katseli epävarmana äitiään, tokaluokkalainen valitsi puuta ja kolmasluokkalainen näytti miten. Lapset tempoivat itsensä visakoivun käkkäröiden alaoksille. Isoimmat jelppivät pienintä ja pian jokainen kikatti puussa.

Ehkä mieheni on oikeassa, ajattelin seuratessani esikoiseni onnellista puuhailua. Pitää antaa mahdollisuus telmiä, liata vaatteita, puhaltaa saippuakuplia ja kerätä kiviä taskuihin.

Päätin sitoutua ajatukseen, että luotan elämään. Että jokaisen lapsen perustaitoihin tulisi kuulua vislaaminen, sylkeminen sillalta, purkkapallon puhaltaminen ja kuperkeikan tekeminen.

Mitä tehdä, kun lapsi on pulassa?

Tosielämässä kaikki päätökset testataan. Rouva Jokinen harppoi hätääntyneiden ipanoiden luokse, palasi hakemaan isäntää ja lopulta kuusen juurelle, jonka latvassa pikkuinen tyttö tarrasi viimeisiin oksiin.
- Ei mitään hätään, mieheni sanoi reippaalla äänellä. – Upeasti olet saavuttanut latvan! Seuraa ohjeitani, niin pääset takaisin luoksemme.

Oksa oksalta isä kertoi tyttärelleen, kuinka jalka tulisi asettaa, minne kädellä tarrata ja Halla Hohtava, suloinen huimapää oli pian luonamme sankarina. Mitä minä opin? Että lasten puuhien seuraaminen on ihan liian jännittävää. Että mieheni on luotettava hankalissakin hetkissä. Että lapset nauttivat elämisestä, eikä pihka lähde vaatteista edes pesemällä.