KOTIASIA

Hän kääntyi lähteäkseen ja tiesin, ettei hän saapuisi seuraavana päivänä, vaikka antoi niin ymmärtää. Juhannuksena tajusin, miltä hylätyksi tuleminen tuntuu. Hahmotin, mistä se alkaa. Se on pieni katse tai ele. Ei sellaista oikeasti näe, mutta sen tietää. Lapsille hoetaan, että höpö höpö, älä nyt höpötä, mutta oikeasti mukulat ovat valppaita. Vaiennettuamme havaintomme vuosikaudet aistimme ovat niin sekaisin, että pidämme psykopaattia rakastettavana. Kerromme huolemme juoruilijalle ja yritämme tsempata saavuttaaksemme nirsoilijan hyväksynnän. Oho, ei olisi ikinä uskonut, että te eroatte! Rouva Jokinen muistelee avioeron kuohuja. Ihmisten ilmeitä, typeriä kysymyksiä, isovanhempien surua, juoruämmien suunpieksentää. Kuka on syyllinen? Kuka on syyllinen? Miksette kysy sitä silloin, kun kaikki on kunnossa ja kulissit näyttävät todelta. Tulisitte kurkkimaan kyhäelmän taakse niin näkisitte totuuden. Rouva Jokinen hymähtää, eivät sokeat mitään näe. Ja näkevät ihmiset hahm

Leikkimielinen testi sinulle, joka haluat selvittää, missä kantimissa parisuhteenne on. Ajatellessasi partneriasi.. A) tunnet kuinka sarvi työntyy otsalohkostasi näkyville B) et tunne mitään C) hymyilet ja rentoudut Suunnitellessasi huomista päivää.. A) partnerisi ei kuulu haaveisiin B) siis mitä? C) puoliskosi on tärkeä osa tulevaisuuden unelmia  Olet tällä hetkellä hänen kanssaan A)    koska näin on aina ollut B)    siis kenen kanssa? C) tykkäät ihan oikeasti rakkaastasi  Testi paljastaa sen, minkä jo tiedät Sait eniten A-vastauksia. Ohoh, nyt on kyllä tilanne parisuhteessa heikohko. Tunneilmapiiri on tyly ja asiat tehdään rutiinilla. Muistatko vielä, miten rakastuitte? Sait eniten B-vastauksia: Hmm, mihin hävisi kipinä ja läsnäolo? Miksi turruit niin, ettet enää välitä? Sait eniten C-vastauksia: Onneksi olkoon! Veikkaan, että olette tehneet paljon töitä parisuhteenne eteen. Ahkera puurtaminen puutarhassa on tuottanut hedelmää, j

Rouva Jokinen ei piittaa vierustoverien vihjailusta. Myönnän, pinkki simpukkakännykkäni on ikivanha. Ihmettelemme kameratoimintoa, muistia on vähän, mutta ystävällinen nainen onnistuu väläyttämään salamavaloa. Kiitos. Rouva Jokinen siristää silmiänsä myöntämättä, ettei näe taltiointia selkeästi. Tarkistan Tiinan ja Paolan ulkonäöt. He näyttävät itseltään. Upeaa, kummatkin hymyilevät. Hiukset on kauniisti. Kivat asut. Istumme sohvalla. Mutta mitä ihmettä, kuka on tuo peduiinitelttaan kääriytynyt punakka, viittäkymppiä lähentelevä täti-ihminen, joka hämärästi muistuttaa minua? - Hieno kuva, seurueen ikuistanut arvioi. Katson pientä ruutua. Olen järkyttynyt. Enhän minä tällaiselta näytä. Ohoh, tätä kuvaa et halua nähdä! Pakokauhuni kumuloituu Lönnrotin kadulla sijaitsevan Suomen World Visionin viidennen kerroksen kokoustiloissa Hellyys ja muoti – ISO HALI –tapahtumaan saapuneiden osanottajien aktivoidessa kännyköitään. Jokainen haluaa ikuistaa vieressäni istuvan

Armon vuonna 2013 kirjoitin heinäkuun 28:tena päivänä ystävilleni Facebookissa: - Rakkaat fb-ystävät, olisi kiva tietää, mitä olette kesällä lueskelleet? Itse olen järjestänyt kirjastoani ja samalla silmäillyt isoisäni kirjoja, isäni jäämistöä, mummon kirjaperintöä ja siskolta saatuja, joitakin "nämä minä luen, kun on aikaa" ja sitten sellaisia iki-ihania lapsuuden maailmankuvaa järisyttäneitä järkäleitä. Olen kasannut uudelleen luettavat ja pois lähtevät. Haikeaa sanoa kirjoille hyvästejä. Moni onkin päätynyt vaivihkaa takaisin hyllyyn. Cin cin, Cicero! Neljäs kesäkuuta kello 22:15 järjestän edelleen samalla metodilla kirjahyllyäni. Sivulla 54 kirjassaan Elokuisia Ajatuksia (1954, WSOY) kirjoittaa V. A. Koskenniemi : ”On onnellisempaa unohtaa kuin antaa anteeksi”. Ajatus vaivaa minua, haastaa pohtimaan. Onko älykkö oikeassa? Entäpä käsky antaa anteeksi? Oli joulukuu. Lumihiutaleita leijaili, posket punoittivat, sydän sykki ja juttu luisti. Hakaniemen hyise