Haaveiletko onnistuneista treffeistä?

Rouva Jokinen oli treffeillä. Edellisestä kokeilusta oli vierähtänyt vuosi. Silloin naisella oli yltiöpäiset odotukset, tyhjäksi imetty hellyystankki ja epärealistiset odotukset parin tunnin yhdessäolosta.

Varo tätä mokaa kahvilassa

Mikä voisi mennä pieleen avioparin treffeillä? Veikkaan, että kaikki mahdollinen. Puhumattomat asiat pulputtavat pintaan hallitsemattomasti, sopimatta jääneet riidat repeytyvät riesaksi, yhteyden takkuillessa, ei ole meidän juttuja, eikä mikään naurata. Ilon puuttuessa myös läheisyys on sietämätöntä, koska kaipuu lähelle on kivun kaltainen olotila.

Rouva Jokinen muistelee itseään mököttämässä Cafe Aallon kulmapöydässä. Puoliso oli suunnitellut illan etenemisen, täyttänyt sen kohokohdilla ja elämyksillä, mutta kahvilassa rouva Jokinen itkeä tihrusti, koska koki, ettei miehellä ja naisella ollut mitään yhteistä.

Miesparka yritti seilata turvallisilla vesillä keskittyen jutustelemaan lapsista, mutta nainen halusi ihan jotain muuta! Mitä, sitä hän ei hahmottanut itsekään. Hänen koko elämänsä pyöri lasten ympärillä, mutta olihan hän myös nainen. Hitsi vie, iske nyt lastesi äiti, nainen marmatti mielessään.

Villapaita vai läpinäkyvä toppi, kumpi kolahtaa?

Eilen Rouva Jokinen asettui miehensä viereen elokuvateatterissa. Ennen lähtöä hän oli valinnut vaatteita, sovitellut mekkoja, kokeillut farkkuja. Letittänyt haituvansa sitten pörröttänyt hurjasti, tupeerannut tötteröksi ja niputtanut lopuksi ponnarille.

Miettinyt vihjalisiko liikaa, jos rintsikat vilahtaisivat avonaisesta kaula-aukosta, nyökännyt ja ängennyt itsensä villamekkoon, olisiko se liian tavanomainen, kullä. Ja niin rouva Jokinen peilaili trikoopaidan arkisuusastetta, tepasteli korkokengillä ja jännitti kuin teinityttö käsilaukkuaan valiten.

Vinkki onnistuneen illan saavuttamiseksi

Mitä odotin? Villiä seksiä illan päätteeksi, sitäkin, mutta tuskin saisin lapsilauman odottaessa porstuassa. Syvällistä keskustelua elokuvan taiteellisuudesta? Ja pöh, päätäni särki jännityksen vuoksi jo niin paljon, että tuskin pystyin ripsiä räpäyttämään.

Lopulta rouva Jokinen nappasi närästyslääkkeen ja päätti laskea riman sellaiseksi, että se olisi ylitettävissä. Eikö hän lopultakin haaveillut saavansa katsoa leffan edes joskus keskeytymättä? Tänä iltana se olisi onnistuva.

Oho, suudelma kotiovella!

Moni asia oli muuttunut siitä, kun edellisen kerran olimme elävissä kuvissa. Istuimet olivat keinuvat jalkatuelliset taaksepäin kellahtavat. Sitäpaitsi, meillä oli kahdenistuttava penkki!

Leffavalinta oli loistava. Suurin osa katsojista oli huomattavasti nuortaparia vanhempia. Rouva Jokinen oli ainoa, joka hörppi jättimukista maxipepsiä! Philomena oli surullisen koskettava ja kaikki tuntui sen jälkeen ihanalle, jopa kotiinpaluu ja jalkineiden sekamelska eteisessä.

Leffailta loppui (Jihuu & jeee! Tuuletuksia!!! Itsekin yllättyneenä!!) onnellisesti.

Lopputeksteissä kiitokset

Suurperheellisen pariskunnan kaivatessa sinä-minä-aikaa tarvitaan kylän verran ihmisiä, että homma toteutuu. Rouva Jokinen lähettää terkut tosiystäville Korsoon kiittäen vinkiksi annetuista leffalipuista ja hurraa reipashenkisille lastenhoitajille, jotka saivat naperot ajoissa nukkumaan.