Laihduttaja jumittaa lähtöruudussa

Ehkä pitäisi ajatella etukäteen, mitä seuraavaksi syö. Eilen, kun nälkä aamulla herätti minut, nappasin takin naulakosta, käsilaukun pöydän päältä, kipitin pihalle, mutta menopeli huokaisi väsyneenä njet. Väänsin avaimesta miettien, että jos autonretale ei suostu käynnistymään, pitää lähteä reppuselässä liikkeelle, hakea kävellen eväänsä lähikaupasta. Liikkua ruokansa eteen! On hetkiä, jolloin ihminen aktivoituu, ojentaa kättänsä kohti Kaikkivoipaista. 

Kaupassa huomasin olevani tietämätön, mitä ostoskoriin tulisi kerätä. Olen ohjelmoitu ostamaan aina samoja tuotteita. Teen ostokset miettimättä ja nopeasti, fiilispohjalta. Ajatus tuotteiden tuoteselostuksiin tutustumisesta tuntui hankalalta. Seistä nyt kylmäkaapin huurussa silmät siristellen pikkuriikkisiä tekstejä. Tunnustan, ettei Tiipi Jokisella ole aavistustakaan, mikä olisi terveellistä ja sopivaa laihduttajan ruokavalioon. Olin matkalla kohti hoikkaa uomaa, unelmissani. Oivalsin, että minulla tulisi, pitäisi, olisi oltava - suunnitelma. 

Kotona kaivoin harmaasta muovipussista kalkkunaviipaleet, ruisleivän, omenat ja salaatin. Syötyäni evääni elämä tempaisi mukaansa, enkä sijoittanut ajatustakaan tulevaisuuden hahmotteluun. 

Tänään olen lähtöruudussa. Laihdutan, laihdutan, laihdutan, laihdutan, laihdutan. Koko yön laihdutin! Epäilen, ettei sanoja hokeamalla synny tulosta. Pelkäänpä, että epämääräinen pupeltaminen epäsäännöllisin aikoihin saa minut lipsumaan päätöksestäni. 

Viime yönä ennen nuorison pyjamapartyja tyttäreni teki ystävättärensä kanssa banaanimuffinseja suklaakuorrutuksella. Pikaisen pohdinnan päätteeksi sijoitin leivokset ruokaympyrässä hedelmiin, sillä suurin osahan tekeleestä oli kuitenkin banaania.

Täten lupaan teille rakkaat kanssamatkaajat, että tänään selvitän: 1) miten tulisi liikkua ja 2) mitä kannattaisi syödä.


Kommentit

  1. Unknown3. tammikuuta 2014 klo 12.21

    Sepä onkin vaikeaa... Varautua etukäteen mitä söisin tänään ja vieläpä huomenna. Olen nyt seitsemän viikkoa treenannut personal trainerin kanssa kahdesti viikossa ja kerran omin päin. Paino ei ole juurikaan tippunut, koska liikkumalla ei laihdu. Syömällä vähemmän ja terveellisesti laihtuu. En muista ottaa eväitä, en muista välipalaa, en jaksa tehdä salaattia...
    Yksi tärkeä asia laihduttaessa on yllättävää kyllä syödä riittävästi ja tarpeeksi usein! Ohjeiden mukaan mun pitäisi syödä kuusi (6) kertaa päivässä. Syön ehkä kolme ja sitten nälissäni huomaamatta napostelepähkinän tai toisen

    VastaaPoista
  2. Kotiasia4. tammikuuta 2014 klo 11.22

    Wau, Kati! Seitsemän viikkoa yhteistyössä personal trainerin kanssa! Ruokapuolessa meillä taitaa olla yhteisiä haasteita! Eiköhän pidetä seuraa toisillemme ja tsempataan eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa! t. Tiipi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää