Dramaattinen käänne parisuhteessa
Mitä on tapahtunut, kun parhaat kaverit unohtavat, miksi he aamuisin
istuvat saman pöydän ääressä, asettuvat illalla peittojensa alle käpertyen
kauaksi puoliskonsa lämmöstä? Kun he kotiin töistä palatessaan vakavoituvat,
tervehtivät ja kuittaavat päivän kuulumiset lyhyillä lauseilla. Ohittavat
toistensa katseet, katselevat muualle, unohtavat katsoa.
Huh, mikä muutos!
Rouva Jokinen miettii surullisia esimerkkejä. Esimerkiksi nuori nainen
neuvolassa tuhisevan nöpönenän kanssa hämmentyneenä terveydenhoitajan puhetulvan
ytimessä nuoren isän ihmetellessä kännykkäänsä eteisessä. Rouva Jokinen ei
halua ajatella tunnetta, kun huomaa toisen kiinnostuksen olevan muualla.
Kotiyksinäisyys on piinaavaa. Astiapesukoneen tyhjennys ja täyttö, sun
vuoro käydä kaupassa ja mä voin hakea sen tarhasta ja tuletko ennen kahdeksaa
vai mennäänkö yhdessä vanhempainiltaan, viikonloppuna pitäis ehtiä
isovanhempien luokse, entä pitäisikö käyttää alennusliput vielä kun ne on
voimassa?
Kokeneen kulkijan vinkki: Hanki evästä matkalle!
Kun parisuhde kurtistuu rusinannäköiseksi kikkanaksi. Kun päivät
kulkevat ratikan lailla viikon velvollisuuksia rahdaten, ajatukset
keskittyvät perillisten tempauksiin ja yhteistä on vain näköalaton tulevaisuus,
moni päättää poistua häkistä.
Olen minä sellaisenkin vaiheen elämässä kokenut, rouva Jokinen
tunnustaa. Yhden avioeron kärvistelleenä ajatellut, että tässä sitä taas möllötetään
tuttua reittiä. Uudestaan! kiljunut Teletappien tapaan ivallisesti iselleni nauraen ja kuitenkin pistänyt töppöstä toisen eteen, sillä ei ihminen
voi antaa sellaista, mitä hänellä ei ole.
Kyynelposki täällä, hei. Olen suorastaan imenyt jokaisen kirjoituksesi. Samaistunut. Nauranut. Parkkeerannut vallan väärään paikkaan.Sielunsiskoni !!!
VastaaPoistaMutta tällä kertaa kirjoitit minusta. Meistä. Ja nyt mua itkettää.
Paljastin juuri suuren salaisuuden ystävälleni; näen unia, jossa joku huomaa minut. Näkee minut. Ihailee minua. MINUA!
-Unia, jossa olen kaunis, nuori, hoikka.
Herään armottoman herätyskellon pirinään. Huokaus. Laitan villatakin harteilleni, ja vedän lämpöiset, kuluneet tohvelit jalkaani . On niin kylmä. Jossain syvällä sisällä. Typerät kyyneleet. Hän sentään pussaa lähtiessään töihin. Mutta suukosta päätellen voisi luulla, että olen hänen isoäitinsä.
Tahtoisin takaisin nukkumaan. Takaisin uneen, jossa olen taas kaunis.
Hei, Kyynelposki! kiitos kirjeestäsi. Minusta on mukavaa, että sinä olet ja että vielä mun sielunsisko!
VastaaPoistaTulin surulliseksi lukiessani sanojasi ja ajatellessani suruasi. Kertoessasi unistasi, muistin, kuinka itse näin vuosia sitten unen, joka vaikuttaa vieläkin ajatellessani sitä.
Unessa luokseni saapui vaaleaan asuun pukeutunut mies, joka avasi käsivartensa ja sulki minut syleilyynsä. Unen halaus oli niin voimaannuttava ja läsnäolevaa hellyyttä ja hyväksyntää täynnä, ettei mikään eteeni tuleva elämänhaaste kyennyt poistamaan sitä käsittämätöntä fiilistä, joka unesta tarttui. Monta myrskyä kohtasin unen voimalla, eikä teho ole hävinnyt vieläkään!
Uskon siis, että myös sun unet kertovat sinulle tärkeän asian, joka arjessa on jäänyt huomiotta. Olet äärettömän tärkeä, ainutlaatuinen, näkemisen arvoinen ja rakastettu!
Keski-ikäisenä kukkahattutätinä uskallan sanoa, että nuoruus, kauneus ja hoikkauoma ovat yliarvostettuja ja tyhjänpäiväisiä ihmislasten keksimiä mittareita.
Sinuna en kömpisi takaisin peiton alle. Kirjeesi lopusta löydän paljon toivoa ja mahdollisuuksia. Hän, joka koskettaa huulillaan sinua, on vielä läsnä. Teillä on kaikki mahdollisuudet löytää kadonnut intohimo. Taidan kuulostaa nuortenpalstan pitäjältä, mutta rohkaisen sinua juttelemaan asiasta kaverisi kanssa.
Etähalit sulle Kyynelposki!
Terkuin Tiipi
Tiipi, on ollut mahtavaa lukea tätä blogia, kaikkia en ihan ole ehtinyt vielä tsekkaamaan. Näistä paistaa kivasti läpi sun luontees, oot aina ollut niin aurinkoinen ja positiivinen, ainakin mun seurassa! Ajattelin vaan kommentoida tähän nykyiseen blogiin, kun onneksi on meitä pareja joilla jopa 22 vuoden jälkeenkin menee hyvin. Minusta on kiva tehdä vaimon kanssa kaikkea, urheillaan, matkustellaan ja suunnitellaan tulevaisuutta, sekä meidän että lasten. Aikuiset poikamme eivät tästä kyllä tykkää, haluisivat jo olla niin itsenäisiä paitsi silloin kun täytyy maksaa jotain. Eiköhän ne tulevaisuudessakin voi lahjoa samoille lomamatkoille kun maksetaan viulut. Mä olen itse päättänyt, että teen kaikkeni avioliiton eteen. Nyt on sellanen elämänvaihe, että vaimo käy vakitöissä ja minä teen projekteja jos niitä on. Minun vastuulle jää siis kokkaus, pyykin pesu ja taloudenhoito. Teen sitä mielelläni, meille jää yhteinen aika muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Soitellaan toisillemme useaan kertaan päivittäin joten etäisyyttä ei pääse syntymään. Olen huomannut, että jos molemmat tekevät juttuja yhteisen elämän eteen, ei tarvitse laskeskella kuinka monta kertaa juuri minä tein jonkun jutun. Ollaan niinkuin yksi eikä erilliset ihmiset jotka sattuvat asumaan saman katon alla. Tää on ihan yksinkertainen päätös jota tietty helpottaa fakta että satuin saamaan maailman ihanimman vaimon. Jatka Tiipi näitä blogeja, olet ohjaajana ja rohkaisijana monelle! Terveisin "isoveljesi" Juke
VastaaPoistaKiitos ”isoveli” Juke rohkaisevasta palautteesta!
PoistaKivaa saada lukijapostia mieheltä, joka pitää perheestä ja parisuhteesta huolta.
Samaan aikaan kun kateus ritisee korvienvälissä, sydän sykkii onnesta, kun lukee pitkästä onnellisesta avioliitosta. Esimerkillänne annatte toivoa siitä, että kannattaa yrittää ja tehdä työtä sen eteen, mitä pitää tärkeänä.
Ihania hetkiä teille kyyhkyläiset, toivoo Tiipi
ps. Vanhemmille jakaisin tota Sponssaa lapsi lomalle –ajatusta. Pidetään peukkuja, että myös mun äiti lukis tätä blogia, vink vink.
Niimpä - ompa tuossa häkissä itsekin tullut ryvettyä. Jotain jää matkan varrella aina taskuun ja se on tämä: Tärkeintä on se oma rakas puoliso ja sitten vasta lapset. Kun nainen huomioi miehen ja mies naisen ja heillä ynteistä aikaa niin lapsetkin voi hyvin. nm. naarasleijona
VastaaPoistaHei, Naarasleijona! Pidän nimimerkistäsi, upea! Vaikka sitä ei toivo, on rohkaisevaa kuulla, että muillakin on "häkkikokemuksia" ja että niistä voi selviytyä ja saada uusia ajatuksia. Mielestäni kiteytät idean parisuhteesta ja lapsista upeasti. Olet seikkaillut elämässä jo hurjan pitkälle! Mukavia hetkiä teidän perheeseen ja iloa sinulle alkavaan viikkoon, toivoo Tiipi
Poista