Keskiaukeaman tyttö löytyi kaapista

Tyttösenä löysin kotimme kätköistä pornolehden. Miten lapsen käsi mahtuu muutaman sentin korkuiseen tilaan ja miksi minä ylipäätään katonrajassa liuttelin käsiäni vaatekaapin päällä. Löysin kuitenkin nipun naisia.

Bo Derek istui vedessä ihan märkänä


Rouva Jokinen kurkki vaivihkaa, tirkisteli. Aivan kuin salaa, hän ihmetteli itseänsä. Kuin kaleidoskooppista katsoi siluettinsa heijastumista valkoisista kaakeleista, valon luomaa varjoa, pyöreää lantion kaarta, sormia, taivutti kyynärpäätä, tiiraili pyöristyneitä pakaroita, pohkeita, rintojensa muistoa, uneliaana roikkuvaa vatsaa.

Ajattelin keskiaukeaman kaunottaria ja näkemäni herättämiä tuntemuksia. Vuonna 1979 ilmestyneestä 10 Nainen kuinunelma –elokuvan mainoksesta tuttu hahmo oli hymyillyt minulle maaliskuun Playboyn kannessa suu tiukkana viivana. Kuvassa Bo Derekin hiukset oli auki ja ilman lettejä. Kympin nainen istui harvinaisen hankalan näköisessä asennossa, ilmeisen iloisena kuitenkin intiaanihapsuilla somistetuissa bikineissä rantahiekan lämmöstä nauttien. Niin minä ajattelin ja matkin kolmetoistavuotiaan innolla peilin edessä kuukauden leikkikaverin eteeristä katsetta, testaten hiustyylejä lehdestä löytämieni kaunottarien inspiroimana.

Tiirailua suihkuhuoneessa 


Miksi, oi, miksi laihduttaminen tarraa tiukasti suloisista kummuista? Täytteet on varastettu, muoto viety, sisus tyhjennetty. Löysää nahkaa nännin ympärillä, mutta navan seutu yhtä pullea kuin eilen. Pitäisikö lättänät kääriä rullalle, ahtaa kääryleinä liian pieniin rintsikoihin, että niihin saisi näköä tai kokoa? Hetken rouva Jokinen haaveili silikoneista ja Lady’s lace -pitsiunelmista, mutta vain hetken.

Minun muotoni, minähän se siinä hiukset shamppoossa, pottuvarpaan lakka lohjenneena, lämpöisessä suihkussa. Pesuhuone höyryssä, vaahto vartaloa myöten valuen ja vedellä lotratessani heräsi ilo hetkestä ja itsestäni. Tällainen olen, pehmeä kanelipulla.

Ajatus olemassaolosta, mahdollisuudesta elää tätä elämää, sai punakan naamani virnistämään. Mitä siitä, etten ole sellainen tai tällainen, enkä koskaan muutu tuollaiseksi. Minä olen minä!


Kommentit

  1. Anonyymi21. tammikuuta 2014 klo 12.54

    Löysin sinun blogin facebookista kun kaveri oli tykännyt sun tuoreimmasta kirjoituksesta. Luin sitten siltä istumalta kaikki sun postaukset. Hurjan hyviä. Ihanan rehellisiä. Ja hersyvän hauskoja kaikessa siinä. Sydän lepäsi joka tekstissä. Ja melkein parikymmentä vuotta nuorempana oman elämänsä rakentelijana myös hirmuisen vapauttavaa nähdä, että noinkin voi elää ja ajatella. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Kotiasia26. tammikuuta 2014 klo 23.26

    Ihana viesti! En ollut huomannut sitä vasta kuin just nyt. Kiitos, kun kirjoitit! Jos täällä vois peukuttaa, tykkäisin! Upeaa, että olet mukana.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää