Hyi kamala, mikä luuranko!

On järisyttävää koota ajatuksia, jotka vaikuttavat mielikuviini itsestäni. Kirjata ja katsella kohteliaisuuksia, huokauksia ja hämmästelyjä, sanottuja ja sanomattomia määritelmiä.

Ottakaa minut kevyesti

Rouva Jokinen huomaa inhoavansa painava-sanaa. Oikeastaan hän vihaa koko ilmaisua. Miksei suomenkielestä löydy käsitettä, joka kertoisi tosiasian hiukan hellemmin, hitusen kevyemmin. Tarkoitan, että rouva Jokinen on minimalistinen eteerisyydessä tai vähemmän ilmava tai aavistuksen painovoimasta enemmän hyötyvä kuin.

Ja siinä se sana taas vilahtaa. Kuin.

Pohtiessani uhkakuvia mieleeni muistuu järisyttävä lapsuudenkokemus, joka vuosia on kalvanut mieltäni. Pelko siitä, että olisin takaaksi, piinaa minua ponnistelemaan kohti keveyttä.

Asiaton lausahdus muutti elämäni

Tyttösenä kahvijonossa nyhjäsin tummissa puvuissa hikoilevien kantajien lähellä. Isä pyyhkäisi otsaansa ja naurahti, ettei olisi ikinä uskonut, että vainaja olisi ollut NIIN painava.

Päätin siltä seisomalta, olla kevyt kuollessani. Kuinka häpeällistä olisi kuunnella arkussa saattojoukon sadattelua maallista jäännöstäni rahdatessa.

- Ei siinä mitään, että oli melkein kaksimetrinen, mutta että painoi kuin raskaimmat ajatuksensa.

Helmikuun lähestyessä, painonpudotusintoni lopahtaessa, pohdin lapsuudesta asti hellimääni kauhukuvaa miettin, voisiko omia hautajaisiaan suunnitella perikunnalle valmiiksi niin, että siihen sisältyisi ohjeet ruumiin poiskuljetukesta esimerkiksi moottoroidulla lavitsalla vai olisiko huomaavaisempaa pyytää saattojoukkoa pukeutumaan sporttisemmin, kun vainaja itse ei eläessään vaivautunut trikoihin sonnustautumaan.