Hömppäleffa-arvostelu (K-18)

Tänään minulla oli ilo ja kunnia osallistua tukemani taidemuodon kollektiiviseen elämykseen. Veikkaaja ei aina voita, ei edes leffassa.

Katsojan kommentit


Olin ystävättäreni kanssa katsomassa joulukuussa ensi-iltaansa viettänyttä suomalaista elokuvaa Ainoat oikeat. Näkemästäni heräsi epäilys, että ajatuksena on ollut keksiä suomenoloihin sopiva sovellus Sinkkuelämästä. Kolme erilaista naista, ystävyyttä, miessekoiluja ja naurua, idyllisiä kuvia Saariniemestä, Aleksanterinkadulta, talviasuttavasta talosta Vesijärven rannalla, notkumista kantakapakassa ja tietenkin kikatusta vaatekaupan pukukopissa.

Yleisössä suklaarusinoita ja pähkinäsekoitusta popsivaa rouva Jokista harmittaa, kun rakastelu latistetaan kahden ihmisen yhdynnäksi. Eikö edes elävissä kuvissa asiassa kyetä luomaan miehen ja naisen välille hellyyttä, hurmion hetkeen läheisyyttä ja läsnäoloa?

Ainoat oikeat –leffassa ei vilauteta tissejä tai herkutella petipuuhilla, mutta silti katsojalle jäi jälkimakuna ajatus kotikutoisesta pornoleffasta, missä käsikirjoittajalta ei vaadita kovin kaksisia taitoja johdatella miestä ja naista itse asiaan. Vitsi kerrotaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ymmärsivätkö nyt kaikki? Uudestaan ja eri kaverin kanssa!

Varoitus: elokuva sisältää 

harhaanjohtavaa mielikuvaa seksistä


Kulttuurielämyksen jälkeen ryystimme kermavaahtoherkkujamme uutukaisessa ja lähes tyhjässä Helsingin Starbucksin kahvilassa ja mietimme katsojille tarjoiltua satua rakkaudesta, naisen toiveista, haaveista ja seksuaalisuudesta. Onko todella niin, että nainen kokee puhdistavana kokemuksena, kun tuntematon äijä rassaa putkiston?

Ehdotankin, että… 

Villinvapaataseksiäilmansitoomuksiatuntemattomienpanijoidenkanssa -elokuvissa tulisi olla varoitus suojaamattoman seksin vaaroista, muistutus sukupuolitautien tarttumisesta ja tietoa, mistä saa lisätietoa ja tukea.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo!


Nyt meni paasaukseksi, mutta lisään vauhtia. Miksi suomalainen nainen esitetään karskina, äijempänä kuin äijät seitsemänkymmentäluvulla, jolloin Esson baarissa sentään notkui ihan oikeita rekkakuskeja ja suhareita, raksamiehiä ja jätkiä, jotka ahmivat jättiannoksen rasvassa keitettyjä, reilusti suolattuja ranskalaisia ananasviipaleella koristellun pihvin kera?

Onko vahva nainen toisinto miehestä? Jos näin jossain on päätetty, miksi esikuvaksi on valittu sellaiset rentut, joiden lähellä ei naisihmiset oikeasti edes viihdy? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää