Aikuisten jumppahetki

Seksistä kirjoittaminen omassa blogissa on haasteellista. Itseäni himottaisi, mutta mutta. Kuinka kertoa kahdenkeskisestä kivasta niin, ettette arvaa rouva Jokisen tarkoittavan puolisoaan.

Kuusi syytä, miksi kaksi ei pääse asiaan

Jos hämäisin teitä lukijoita, saattelisin itseni outoon tilanteeseen kotona.

- Kuka on tämä tumma, pitkäviiksinen latino, josta blogissasi kirjoitat?

- Sinä, tunnustaisin sinisilmäiselle miehelleni.

Kun poppoo koostuu eri ikäisistä ihmisistä; nuorista, jotka valvovat pitkään ja pienistä, jotka heräävät aikaisin ja kahdesta keski-ikäisestä, jotka aika-ajoin kaipaavat toistensa lähelle, asetelma on haasteellinen.

Sanon haasteellinen, sillä haasteet on kohdattavissa ja ongelmat ratkaistavissa. Saattaa tosin vierähtää päivä tai pari, asia lykkääntyy tai siirtyy kuun alkuun tai seuraavan loppuun.

Kun lapsi ilmestyy ovensuuhun

On päiviä, jolloin haluaa uhmata kohtaloaan. Sitä näkee toisen silmistä, että samalla aaltopituudella ollaan ja jokainen hipaisu on merkityksellinen ja lupaus.

Mutta, onko tehokkaampaa tapaa saada tenavat hereille kuin sammuttaa valot, hiljentää Radio Helsinki ja huokaista?

Kurkin peiton alta hiukset sähköisinä, pidätän hengitystä untuvikon taapertaessa ovensuuhun. On jano, on vessahätä, on pimeä ja mitä te teette? Puolisoni puhuu virallisella äänellä vastatessaan yökulkijalle: 

- Me laihduttajat tässä vain vähän jumppasimme.