HURJA MUODONMUUTOS

Toimitus on nopea ja tehokas, muttei miellyttävä. Siihen sisältyy synkistelyä, itkeskelyä ja jurnutusta, taantumista teini-iän kauhuihin, vastasyntyneen avuttomuuteen ja vastarakastuneen intohimoon.

KOTIVÄKI KOKI  KAUHUNHETKIÄ


Kerran kuussa rouva Jokinen vispaa tehosekoittimessa patoamansa surut, kadottamansa ilon, mustasukkaisen tuikahduksen, tulevaisuuden pelon, epäonnistumisen kauhun, keskeneräisyyden kivun ja onnen, jota hän kokee suuressa määrin juuri tuona kyseisenä päivänä.

Lapset pyörittelevät silmiään. Kolmetoistavuotias tytär nykii iskäänsä hihasta, osoittaa huonetta, jossa siivoan vimmatusti, järjestelen paperikasoja, viikkaan pyykkejä, kolistelen astioita tai voimien loppuessa nyyhkin peiton alla.
- Ei mikään!

Kun ”ei mikään” valtaa mielen, mikään ei tunnu auttavan. Järjellisesti sitä käsittää olevansa herra ja rouva Hormoonin hilpeän pilailun kohteena. Almanakka vakuuttaa tilanteen rauhoittuvan ajan kuluessa. Mutta sillä sekunnilla, kun tuntuu, ettei kukaan rakasta, olen epäonnistunut, yksinäinen, ymmärrystä vaille jäänyt kulkukoira, rapsutuksia kaipaava koditon kissa tai hylätty pikku possu liikutun omista ajatuksistani niin, ettei lohdutusta löydy.

ETSITÄÄN YKSIÖTÄ ÄIDILLE


Kerran kuussa ja satunnaisina päivinä muulloinkin kaipaan omaa majaa, sellaista telttaa tai jurttaa, jonne entisaikojen naiset poistettiin yhteisön keskeltä viettämään saastuneita päiviään. Menisin mielelläni minilomalle, äkkilähdölle rouva Jokisen yksiöön. Olisi oikeataan aika vapauttavaa tekstata ystäville olevansa mököttämässä muutaman päivän.

Mörkönurkkauksen somistaisin tunnelman mukaan ja tunnelmaa nostattaakseni katselisin ilman kuorsausefektiä herkkiä tunnepläjäyksiä: Scarlett O’Haran ja Rhett Butlerin kipinöintiä (TuulenViemää), Sandyn ja Dannyn duettoa (Grease), nunnavalastaan luopuvan Marian ja leski-kapteeni Von Trappin suudelmaa (Sound of Music) ja lopeta vain listan lukeminen, jos et ymmärrä, nämä ovat minun hämyhetkiä. Kirjaan vielä MarilynMonroen komediat Piukatpaikat ja Kesäleski sekä Barbara Streisandin leffoista ainakin nuoruudensuosikkini nimeltä Jentl.

TILANNETIEDOTUS: MA 06.01.2014


Viime yönä nukahdin itkuisena ja varmana siitä, että koko laihdutuskuuri oli suuri fiasko. Aamulla puntari todisti toisin. Epäilystäni huolimatta olin laihtunut! Tunteet kannattaa ottaa vakavasti, mutta eivät ne välttämättä kerro koko totuutta.


Lähetän teille, rakkaat tsempparit lämpimät kiitokset ensimmäisen viikon kannustuksista ja myötäelämisestä. Huristelen parhaillani tunnevuoristoradassa kohti kiepsuttimen korkeinta kohtaa. Kuulemisiin!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää