Olipa kerran keskustelu
Rouva Jokinen on muuttanut henkilöiden identiteetin, vaihtanut nimet,
tehnyt tarinassa esiintyvät hahmot tunnistamattomiksi suojellakseen esimerkissä
esiintyvien yksityisyyttä sekä estääkseen sormella osoittelun tai
kavereiden kiusoittelun. Tämä tarina ei kerro miehestäni!
No, mikäs nyt on hätänä?
Elipä kerran, kauan kauan – todella kauan – siis ihan hirmu kauan sitten,
lahonneen tammen katveessa, keltaisessa mökissä, suuren suuri isä-karhu ja sen melko
isoksi venähtänyt äiti-karhu sekä liuta isoina itseään pitäviä pikkukarhuja.
Suvena otsot olivat onnellisia. Ne tepastelivat pihamaalla,
polskuttelivat muovisessa uima-altaassa ja grillasivat täytettyjä herkkusieniä,
kanankoipia ja possunkylkeä ja päivästä päivään niitä illan tullen väsytti.
Yöllä pienten karhujen kuorsatessa pikkuruisissa sängyissään, hyttysmyrkylle
haiseva isä-karhu makasi hikisenä isossa sängyssä ja siellä pötkötti myös äiti-karhu.
- Nukutko?
Isä-karhu liikahti ja tiedusteli, mikä hätänä. Äiti-karhu supatti,
selitti ja selvitti ja ennen kuin oli omasta mielestään edes päässyt asiassa
alkuun, totesi isä-karhu komealla äänellä, kuinka asiat pitäsi tehdä.
Äiti-karhu itkeä tihrutti pieniä kyyneliä ja kuiskasi, ettei koskaan saanut keskeytyksettä
kertoa tunteistaan, ikinä!
Mitä minä tein väärin?
Isä karhu tuijotti hämmentyneenä
äiti-karhua ja kysyi, eikö tämä odottanut ongelmaansa ratkaisua. Omasta
mielestään isä-karhu toimi esimerkillisesti, jopa kontiomaisen komeasti, löytäessään
punaisena poukkoilevan rihman eriväristen solmuun menneiden ja mahdottomasti
sekoittuneiden lankojen vyyhdistä.
- En halua, että sinä ratkaiset
minun ongelmani, äiti-karhu sanoi. – Haluan, että otat vastaan tunteeni!
Seuraavana päivänä isä-karhu kuunteli
hipihiljaa, kun äiti-karhu puhui ja puhui ja vaikka äiti-karhu puhui ja puhui
ja puhui, Isä-karhu oli kuulolla ilmeettömänä, inahtamatta ja silmiään
räpäyttämättä.
No, mikä nyt meni pieleen?
- Miksi et sano mitään? Äiti-karhu kysyi.
- Kuuntelen sinua ratkaisematta
ongelmaa, isä-karhu vastasi.
Äiti-karhu huokaisi: - Yritän
keskustella kanssasi isä-karhu! En halua ongelmanratkaisua, tässä ei tarvita
empaattista eläytymistä, odotan sinun juttelevan, jakavan kanssani aiheen sinussa
herättämiä ajatuksia ja tunteita.
Nyt isä-karhu huokaisi. Sen pituinen se. Loppu.
Kommentit
Lähetä kommentti