Tästä ei laihduttaja tykännyt

– Kyllähän minä, mutta kun ne muut, rouva Jokinen selittää lopahtanutta laihdutusintoaan ja osoittaa parasta kaveriaan: - Tämä on mieheni syytä!

Saatko riittävästi tukea kotijoukoilta?


Ette voi arvata, kuinka vaikeaa on laihduttaa, kun ei saa sellaista tukea, jota toivoisi. On suorastaan epäreilua, että minä, joka aloitin laihduttamisen lihon, kun puoliso ei viitsi yhtään tsempata.

Mitä tekee todellinen ystävä kaverin aloittaessa laihduttamisen? Antakaahan kun kerron: Ensinnäkin asiaan sitoutunut kanssamatkustaja jatkaa entiseen tapaan. Hän ei poikkea totutusta ruokavaliosta, eikä ainakaan aloita uutta liikuntaharrastusta!

Tökerö toiminta vei innon yrittää


Vääryys on tapahtunut, kun mieheni puhisee tyytyväisyyttä saapuessaan kuntosalilta hikisenä ja tavoitteensa saavuttaneena! On suorastaan sietämätöntä, että hän katselee ruokapakkausten tuoteselostuksia pitäen matalan kurnuttavaa ääntä, valitsessani väärin. Miten niin minidonitsit eivät ole kevytherkkuja?!

Olen tyrmistynyt. Joku, en ala sormellani osoittelemaan, on vienyt SuurenEsityksen viimeisen näytöksen erikoistuuletukset. Minulta on kavalasti huijattu mahdollisuus loistaa keskipisteenä. Saada ANSAITSEMANI kiitos ja kunnia.

Kenen syy, kun primadonnalla on herne nenässä?


Epäilettekö? Joku positiivari siellä kuitenkin hihkuu, että mahtavaa, tuohan on ideaalitilanne ja jatka vaan! Mutta kysyn, miltä näytösluontoiset lenkkarien ulkoilutukset näyttävät sykemittarin itselleen hankkineen himoliikkujan vieressä?

Tietenkin rouva Jokinen iloitsee puolisonsa kahisevasta tuulipuvusta, kalorioppaan käyttötaidosta ja hikisistä jumppakamoista.

- Minä en ole kateellinen mieheni menestyksestä, rouva Jokinen sanoo ristien sormet selkänsä takana.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää