Tahdon rakastella sinua

Oi, tuota latautunutta kuunkierron keskiväliä, kun rouva Jokisen sisäinen hyrinä ja keski-iän kiihdyttämä viimehetken lisääntymisentarve kohoaa huippuunsa. Hän näkee mahdollisuuksia työelämän tyhjentämässä, nyhjääntyneeseen trikoopaitaan ja kuluneisiin verkkareihin sonnustautuneessa, nälkäänsä jupisevassa risupartaisessa ukonrähjäkkeessä.

Anna mun syödä rauhassa!


Pulssi kohoaa katsellessani jääkaapin sisuksiin tuijottavaa uunoturhapuroa. Ohikulkiessani hipaisen ihoaan, hänellä on nälkä. Annan ruokarauhan, en mainitse ikävistä asioista, en komentele tai muistuta tekemättömistä töistä, huutomerkeistä puutelistalla tai puhumatta jääneistä tunteista. (*)

Lapset kisaavat, kuka kiipeää syliinsä. Odotan vuoroani. Lapset huutavat kilpaa kuulumisia. Odotan vuoroani. Lapset kinaavat, kenen kanssa iskä leikkii kotileikkiä, kiistelevät kuka ketäkin kiusasi ja kiirehtivät kuiskimaan korvaansa salaisuuksia. Odotan vuoroani. Lapset hihkuvat Linnanmäestä ja kesälomaretkistä, hiihtokilpailuista ja joululahjoista. Odotan vuoroani.

Oho, mies pakeni vuorille!


Kunnioitan työnsankarin kotiinpaluuta, etsiytymistä ryhmän keskuuteen. Katseellani seuraan mieheni luolavaihetta, käpertymistä nettiuutisten lämpöön, kuuntelen murinaa, ihmettelen asettautumista näkymättömän kiven päälle, pimeässä luolassa.

Mies puhuu pätkissä, jokunen muisto työpäivästä. Önisee lasten kysymystulvan keskellä, vastaa varmuudeksi kieltävästi jokaiselle. Näkkileipä ratisee, katselen murujen putoamista, maksamakkaran leviämistä ja läikähtävää lasia, tyhjää maitotölkkiä ja rikkinäistä sukkaa.

Pysyn mielipiteessäni, hän on mieheni. En ole äiti. Haluan olla rakastaja. 



(* ...paitsi ihan joskus, sattumalta. No, mut hei, mä unohdin!)





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää