Kadonnutta intohimoa etsimässä

Aikuisten lautapeli tuntuu rouva Jokisesta ajatuksena epämukavalta. Että sitä lukisi kortista tehtäviä ja sitten suukottelisi sinne ja antaisi pussata tänne. Pääsisi maaliin arpomalla.

Tässä vinkki piristää arki-iltaa

Onko minusta kuoriutunut tylsimys. Ajattelen kynttilällä lämmitettävän öljypurkin kohdalla vaivaa pyykkituvassa, höyhenet miellän lasten askarteluhetken jättämään sotkuun. Pyöritän päätäni, noup, käsiraudoille, ketjuille ja kuminaamarille.

Pukeutuisinko sisäköksi vai Kissanaiseksi? Mitä, jos heittäydyn mustasukkaiseksi toisen innostuessa leikistä? Tai pahastun, kun puoliso ei halua minua hoitsun puvussa?

Luen lehdestä kliseestä, kahdesta naisesta vanhan ukon kainalossa. Mietin, miten ihmeessä intohimo löytyisi ihmisten määrää lisäämällä.

Hän saa minut syttymään

Katselen hellan äärellä hääräävää puolisoani. Hän jutustelee ympärillään kieppuville taaperoille, riimittelee räppiä lettipään kanssa. Pyttipannu tirisee hellalla. Esikoispoikani pilkkoo salaattia ja mieheni antaa ohjeita pöydän kattamiseen. Sytyttää kynttilän ja kutsuu syömään.

On kaksi erehdystä, rouva Jokinen kirjoittaa sulkakynällään.

1) Ajatella pornoleffojen perusteella, että nainen on hetivalmis ja tyytyväinen muutaman minuutin örinään.

2) Ajatella romanttisten leffojen perusteella, että mies omaisi vuorosanat, joita käsikirjoittajat ovat sommitelleet työkseen.