Tekstit

Kun kiska on kiinni

Kuva
Solsidanissa Ove kysyy peittonsa alta vieressä makaavalta vaimoltaan haittaako, jos hän hoitelisi itsensä. Rouva Sundberg kääntää kylkeä välinpitämättömänä miehensä tarpeille. Tunnetko olevasi yksin? Eikö kaveria tai itseäsi kiinnosta. Suomen johtavien seksitutkijoiden vuosien 1992 ja 1999 välinen vertailu kertoo sen, mihin moni keppi kolahtaa. Yhä useampi älähtää. Oma tai kumppanin halukkuus on hukassa. Kirjassa Seksin trendit meillä ja muualla (WSOY, 2001) Elina Haavio-Mannila ja Osmo Kontula toteavat:  ”Seksuaalinen halukkuus on yksilöllinen, elämän eri tilanteissa ja vaiheissa vaihteleva inhimmillinen ominaisuus. Usein halu vaihtuu haluttomuudeksi. Seksuaalinen haluttomuus on yksi toiminnallisista seksuaalihäiriöistä ja yleisimpiä syitä, joiden vuoksi nykyään haetaan apua seksuaalineuvonnasta.” (s. 174) Huh, huh, millainen pauke siitä syntyisi, jos kaikki parisuhteensa seksielämään tyytymättömät astuisivat ulos kaapeistaan, heiluttelisivat kadulla mekastaessaa...

Testataanpa uskollisuutta

Kuva
Nuorimies kysyy, olenko tyytyväinen nykyiseen ja ehdottaa, että testaamme uskollisuuttani. Olen huomannut pikeepaidan oikeaan rintataskuun broderatun tutun tuotemerkin ja pysähdyn. Peltiseen postilaatikkoon oli kannettu aiheeton lasku ja nyt yritys saa kasvot. Myyjä jututtaa mielensäpahoittajaa ja rouva Jokinen ärisee. Yrityksen edustaja hymyilee. Rouva Jokinen tiuskii. Nuorukainen hymyilee. Rouva Jokinen epäilee, että hymy on harjoiteltu. Mutta Katsoessaan minua silmiin, hänen poskensa punertuvat. Silmien pupillit laajenevat ja lähes viisikymmentävuotiaana naisena tunnistan untuvaposken katseessa sellaista, jota perinteisessä myyntihetkessä ei ole läsnä. Aivan kuin yllätysjuhlissa sissänsaapuva synttärisankari tajuaa onnentoivotuksista olohuoneen olevan täynnä ystäviä. Niin minäkin myyjän olevan mies. Kuinka noloa! Ajattelen avoautolla ajavia kaljupäitä, liian pinkeissä trikoissa pyöräileviä keskijohdon edustajia, sammakoiksi muuttuneita älyväläyksiä läähä...

Tiedätkö huulipunan viestin?

Kuva
Tunnelma on nostatettu vihjailevilla instagramissa julkaistuilla kuvilla. Rouva Jokisen mielenkiinto on herännyt ja hän on päättänyt olla kera, kanssa, joukossa, mukana, läsnä, messissä, just hetkessä ja tietenkin huulet punattuina. Elämä on yhtä bonusta! Rautatieasemalta Rouva Jokinen ohittaa harppoen japanilaisen turistiryhmän, joka tallentaa postitalon kulmalla Mannerheimintien vilskettä. Hän ei hidasta romanikerjäläisen kohdalla, kipittää liukuportaat omin jaloin, vilkaisee naistenosaston hengareissa riippuvia kesämekkoja, helpottuneena, että kesähepenet on jo hankittu. Heinäkuun kesäale näkyy myös kosmetiikkaosaston käytävällä. Hymyilevät työntekijät ovat lastanneet suuret muoviset muuttolaatikoita muistuttavat laarinsa täyteen erityistä huomiota ansaitsevia tuotteita. Rouva Jokinen havahtuu tarvitsevansa hammastahnaa, hiuslakkaa, pumpulia, pullollisen tuoksuvaa rasvaa. Ja suivaantuneena nimeltämainitsemattoman, mutta lapsuudesta rakkaan tavaratalon kosmetiikkaosa...

Tästähän tuli iloinen juttu

Kuva
Kupliva fiilis ja pilke silmäkulmassa on mahdollista tuottaa teknisesti oikein toimimalla. Kyllähän herkku lämpenee, jos sitä kutkuttaa ohimennen ja antaa aavistuksen täyttymyksestä. Rouva Jokinen fiilistelee kohti huoletonta hetkeä miettien, että mitä se oikeasti on. Totuus rouva Jokisen touhuista Tänä keväänä olen saavuttanut tavoitettani. Ounastelin, että suklaa saattaisi olla kompastuskivi tai etten jaksaisi polkea seitsemäätoista kilometriä kahta kertaa vuorokauden aikana, mutta yllätyin toukokuun lopulla tehdessäni inventaariota aikaansaannoksistani, että yksi itse itselleni asettamista henkilökohtaisista tavoitteistani muodostui huomattavasti muita haasteellisemmaksi. Nämä olivat itselleni asettamani tavoitteet: 1. Lisää arkiliikuntaa 2. Opettele tekemään (ja syömään) salaattia 3. Pyöräile töihin ja se haasteellisin 4. varaa arjessa aikaa iloon!!!!! Miksi ilolle pitäisi varata aikaa? Keski-ikäisenä rouva Jokinen on unohtanut nuoruuden haasteet ja...