Kun kiska on kiinni

Solsidanissa Ove kysyy peittonsa alta vieressä makaavalta vaimoltaan haittaako, jos hän hoitelisi itsensä. Rouva Sundberg kääntää kylkeä välinpitämättömänä miehensä tarpeille.

Tunnetko olevasi yksin? Eikö kaveria tai itseäsi kiinnosta. Suomen johtavien seksitutkijoiden vuosien 1992 ja 1999 välinen vertailu kertoo sen, mihin moni keppi kolahtaa. Yhä useampi älähtää. Oma tai kumppanin halukkuus on hukassa.

Kirjassa Seksin trendit meillä ja muualla (WSOY, 2001) Elina Haavio-Mannila ja Osmo Kontula toteavat: ”Seksuaalinen halukkuus on yksilöllinen, elämän eri tilanteissa ja vaiheissa vaihteleva inhimmillinen ominaisuus. Usein halu vaihtuu haluttomuudeksi. Seksuaalinen haluttomuus on yksi toiminnallisista seksuaalihäiriöistä ja yleisimpiä syitä, joiden vuoksi nykyään haetaan apua seksuaalineuvonnasta.” (s. 174)

Huh, huh, millainen pauke siitä syntyisi, jos kaikki parisuhteensa seksielämään tyytymättömät astuisivat ulos kaapeistaan, heiluttelisivat kadulla mekastaessaan sydänlippuja ja vaatisivat osaansa elämän iloista.

Tarjolla Tee se itse -hellyyttä

On asioita, joista ei puhuta kahvikekkereillä ja siksi rouva Jokinen kirjoittaa niistä blogissaan. Kuten sooloilusta, jota tietyissä piireissä ilmeisesti vieläkin parjataan ja häpeöidään.

Rouva Jokinen rohkaisee selvittämään, mistä tykkää ja vetämään rajan siihen, mikä ei ole mieluista. Sitä paitsi, sulaa tyhmyyttä jättää kaverin kömpelön haparoinnin varaan kutkuttavat kohokohdat tai odottaa toiveiden siirtyvän partnerin pääkoppaan ajatuksen voimalla.

Sisimmältään allekirjoittanut on kuitenkin kukkahattutäti, joka ei kykene kirjoittamaan jemuttamatta pikkuruisia elämänviisauksia.

Ajatelma kompensaatiosta kehittyy tilanteesta, jossa kahdesta kalikasta toinen lämpenee enemmän omista visioista kuin vieressä kuorsaavasta ja toinen räiskyy ja rätisee loikkiessaan mielikuvituksessaan naapurin kautta maaliin, niin sitten.

Niin, mitä sitten?

No, ei sitten mitään. Mutta onhan se vähän sääli, jos kadottaa tai tarkemmin, jos valitsee luopua ihosta ja lämmöstä. Kieltäytyy kahden kropan kommunikoinnista.

Tai että puhumattomat asiat kasautuvat muuriksi tai tekemättömät työt, hoitamattomat haavat, katteettomat lupaukset, menetetyt hetket, käsittelemättömät tunteet, maksamattomat laskut, katkerat ajatukset, loppumattomaksi listaksi kirjatut pettymykset tai se klassikko - pieni herne nenässä - erottavat minut sinusta.

Tai että, pakotat minut eroamaan sinusta.

Että ohitat uinuvat haluni, et katso, kärsit, vetäydyt, käperryt nurkkaasi, katoat #tupladeluxsängynitäsiipeen, kudot sukkaa, kampaat tukkaa, tuijotat televisiota kunnes nukahdan, katselet uutisia, kuuntelet onko Russarössä tuulista, tsekkaat kymmenen luetuinta, klikkaat otsikoita, skrollaat facessa päivityksiä ja peukutat lomakuvia, kipität kirjastossa, lenkillä, lähimarketissa, ihan missä vain, mutta katsoessasi ihmistä et näe sitä mahdolliseksi. Käännät selän, etkä välitä, vaikka teen sen yksin.

No, miten sitten?

On hetkiä, että ei kertakaikkiaan huvita. Ei kykene. Ei pysty. Mutta olen kuullut kavereilta ja kokenut vällyn alla, kun kaksi toisistaan erilleen ajautunutta on löytänyt haihtuneen halun tavoittaen hurmion, jota ei uskonut olevan.

Siis ennen kuin suljet lopullisesti kiskan tai jatkat pihtaamista kiusataksesi tai päädyt puuvajaan nikkaroimaan, mieti. Parasta seksiä saa puhumalla.

Jatkan mittavan suomalainen seksi -tutkimuksen jatko-osan lukemista ja päätän raporttini seksuaalisen halun puutetta selittävistä tekijöistä Haavio-Mannilan ja Kontulan löytöön: ”Tulos kertoo siitä, että sukupuolielämästä ei voi kunnolla nauttia silloin, kun erilaiset psyykkiset paineet vaivaavat mieltä”. (s.181)