Bongaa Suloisen ilon lähettiläs

Ootteko kuulleet, että tuo mainio bloggaaja Tiipi Jokinen saapuu ihan livenä Leppävaaran upeaan, vanhaa luostaria muistuttavaaan kirkkoon puhumaan naisen itsetunnosta ja identiteetistä. Saas nähdä, saatteko vastauksen kysymykseen, miten löytää oma tapansa olla nainen nykypäivänä tai kuinka vahvistaa tervettä itsetuntoa, mutta siitä olen varma, että tilaisuus tulee olemaan kiinnostava, ette edes huomaa istuvanne kirkonpenkeillä.

Tarkoituksenani on puhua niin, että rouva Jokinen jaksaa kuunnella ja se vaatii jo panostusta puhujalta! Tulkaa kuulolle! Olisi ihanaa tavata teitä lukijoita ihan kasvotusten! Tuu moikkaamaan!

Esse-lehti kirjoitti rouva Jokisen rempseistä päivityksistä


Juttu löytyy tämän linkin takaa: http://www.esse.fi/nakoislehdet_2015/esse_15_3/esse_15_3.pdf
  • Äidit, siskot, tyttäret, tervetuloa viettämään lämminhenkistänaistenpäivää la 7.3. klo 9.45–15 Leppävaaran kirkolle. Mainio bloggaaja Tiipi Jokinen alustaa aiheesta "Naisen itsetunto ja identiteetti". Miten löytää oman tapansa olla nainen nykypäivänä? Miten vahvistaa tervettä itsetuntoa


Peloton olotila myös vapauttaa voimavaroja".
Tämä linkki vie menovinkkeihin:
Kuva: Patrik Lindström
http://www.espoonseurakunnat.fi/web/nyt/tapahtumavinkkeja/-/asset_publisher/1GdaCWKrU3Lh/content/tiipi-jokinen-on-suloisen-ilon-lahettilas;jsessionid=F7BA119EEC2102C0A7C75DACB8F9CEA1/22029

Tykkää ja lähde liikkeelle

Facebookkiin on perustettu tapahtuma Naistenpäivä  la 7.3.2015. Ilmoittaudu mukaan ja tuo ystäväsi. Ohessa linkki Facen tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/416223888554480


Tuu vaikka säälistä


Ei kannata arastella naistenpäivää, vaikka se rouva Jokisesta oli ajatuksista oudoin vielä muutama vuosi sitten. Säälistä osallistuin ensimmäiseen. Alunperin ideana rohkaista ystävääni, joka naistenaamuun mukaanaan raahasi, mutta tulinkin itse rohkeammaksi. Yllätyin, kuinka kivaa voi olla naisten kesken.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän kirjoittaa minulle kaukaisesta maasta

Kuva
Oheinen kirje on julkaistu vastaanottajan luvalla ja hän tätä alunperin ehdotti.  Miksi ihmeessä? Rouva Jokinen puhisi miettien, mitä ystävä oikein tarkoitti. Julkaista nyt henkilökohtainen kesäkirje!? Mitä ideaa siinä olisi? Rouva Jokinen oli tyrmistynyt - ehkä ripauksen loukkaantunut. Eihän hän viestejään koko maailmalle lähetä, postita kuin suoramyyntimainoksia tai varainhankintaviestejä henkilökohtaisella personoinnilla ja kivalla kuvalla varustettuna... rakastettu ystävä... Argh! hän jupisi tömistellessään puutarhassa. Ärsyttävä tyyppi! Pohdittuaan asiaa kuukauden päivät, rouva Jokinen ajatteli, että mitä minä nyt näin jurnutan, onhan kaikilla upeilla kirjoittajanaisilla ollut kirjekavereita ja olenhan minäkin nyt yksi heistä: Ihan oikea kirjoittaja, jonka kirje toiselle ihmiselle julkaistaan! Niin, että - cin cin, ystävät! Kirjoitelkaa toisillenne, kirjeenvaihto on kiva harrastus! Tänään, elokuun viidentenä päivänä, rouva Jokinen hörppii tyytyväisenä kahvia viilenevässä illas...
Lue lisää

Nyt tekisi mieli luovuttaa ja jättää koko homma kesken

Kuva
Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...
Lue lisää

Kuinka rouva Jokinen voisi päästä tunnelmaan, kun kuolema on kolmantena pyöränä?

Kuva
Jos suutelen ja sairastun. En sano sitä miehelle, mutta mietin. Jos nenään ei ole sormella asiaa, silmien hieronta on kielletty ja kasvojen rapsutteluun liittyy riski, miten voimme syleillä?  Vaan, eikö nyt pitäisi kipinöidä ja kiljahdella, kannustan itseäni ja sanon:  - Nauti! Antaudu lämpöön! Ole läsnä, sillä et sinä rouva Jokinen voi tietää, josko tämä on viimeinen kerta. Sillä kaikki on toisin, jos meitä ei enää ole.  Ja mitä enemmän ajattelen, että ei pelosta käsin tulisi ajatella, ajattelen, että on järkyttävää, jos tämä on meidän vika kerta. Pelottaa, jos tämä päättyy tähän. Ei vain se, etten ole saanut ilmaistua tunteitani näinä vuosikymmeninä tai päätettyä, mikä on lempiruokani, mutta minulla on edelleen järjestämättä kaikki paperit ja meikkipussit ja käsilaukusta löytyy viime vuoden kuitteja ja pieni, aaltojen pyöreäksi hioma kivi. Niin rakas ystävä, et ehkä ole kuullut,  mutta maailma on nyt mullin mallin.  En tiedä elinoloist...
Lue lisää