KOTIASIA

Poden Kukkulan kuningas -syndroomaa. Olotilaa, jossa tyydyn saavuttamaani, vaikka sijainti on huono tai jopa vähäpätöinen. Huojun voittoisana lumivuorella. Yritän pitää tasapainon samalla kun hosun houkutuksia kauemmaksi. Hetkenä minä hyvänsä olen rähmälläni. Kierinyt kasan juurelle. Rouva Jokinen kuvittelee itsensä rähmällään sohjossa voimattomana ja itkuisena.  Olen kuin kukko, joka on kuopinut pahnoista keon. Siellä se metelöi, kasan nokassa, kanalan korkeimmalla kohdalla. Iloisesti olen minäkin kiekunut saavutustani.  Ainoa riemuani latistava tosiasia on, että saavuttamani merkkipaalu oli itse itselleni asettama välitavoite. Nyt olisi aika, toistan, kirjoitan oikein isoilla kirjaimilla, että rouva Jokinenkin huomaisi sanani: NYT OLISI AIKA JATKAA MATKAA! Pikku ponnistus ja olet perillä Mutta kuten ennenkin, rouva Jokinen on kohdannut hämmentävän tilanteen: mahdollisuuksia on monia, elämä pyörryttävän ihanaa, innostavia juttuja on paljon ja kiinnostavin vie...

Olen laihtunut pyöresti 25 kiloa, joista 19 viimeisen kuluneen vuoden aikana. Suurin muutos ei ole ollut ruokavaliossa, vaikka eniten olen siitä kirjoittanut. Rouva Jokinen pähkäilee, miten ilmaisisi syvimpiä tuntojaan. Tuota oudon karheaa näkökulmaa, jonka kanssa hän ei ole edelleenkään sinut. - Minä en oikein pidä siitä, että te katselette minua, hän sanoo, mutta pyytää: - Katsokaa, mutta olkaa niin kuin ette katsoisi. Ennen ja jälkeen -kuvissa Rouva Jokinen maaliskuussa 2015 sekä joulukuussa 2016. Vuoden aikana kiloja on karissut 19 kiloa. Yhteensä niitä on nyt pudonnut 25 kiloa. Rouva Jokinen tutkailee kuvia. Toinen on otettu vuonna 2015. Olen ikuistanut itseni samalla hetkellä kun katselen komeutta tietokoneen ruudulta. Toisessa kuvassa, jonka otin vuoden 2016 lopulla aivan tämän vuoden kynnyksellä, olen täsmälleen samassa kohdassa ja lähes samanlaisissa vaatteissa. - Vaikea verrata tätä muutosta, kun sulla on outo kaapu päällä, nuoriso antaa palautetta kolmannest...